What's with the shoes?

Olen lukenut tilastomatikkaa viimeiset pari viikkoa NIIN ahkerasti, että alan kohta kirjoittaa vakavaa tekstiä regressioanalyysistä, kun  muutakaan ei elämääni enää mahdu. Laskin tänään kaksi entistä tenttiä, ja osasin (joskin prujun, tilastomatikan kirjan, muistiinpanojen, MAOLin ja Betan tuskin havaittavalla avustuksella) melko hyvin kaikki tehtävät. Päätin, että on aika minipalkita itsensä, jotta jaksan vielä parin päivän luku-urakan. Niinpä, mikäs sen mukavampaa kuin tsekkailla minkälaisille kengille olen tämän vuoden puolella onnistunut tarjoamaan uuden kodin (ja apua, on vasta maaliskuu...). Saanko esitellä: Shoes, oh Shoes!

Yllä patsastelevat brittiherraskaiset hankin Dinskosta itselleni palkinnosta edellisestä (ei-niin-kovin-mielenkiintoisesta) tentistä muutama viikko sitten. Olen jo kipsutellut niillä aurinkoisilla keleillä, ja ne buustaavat kevättä ainakin viikon eteenpäin joka kerta!

Nämä mustat timanttiset Muru toi minulle viime viikolla piristykseksi ihan muuten vaan, kun olin lukenut niin ahkerasti matikkaa ja koska halusi vaan ilahduttaa <3. Mistä tunnistat hyvän miehen, osa xx: hän ymmärtää ostaa sinulle kenkiä pyytämättä silloin tällöin. Näitä en ollut edes nähnyt etukäteen, erinomainen valinta!

Riikka Pulkkinen on kuulemma tokaissut, että "nainen tarvitsee elämässään huumoria ja punaiset korkokengät. Tohtorin tutkinto on hyväksi, muttei välttämätön. " Stalkkasin tämän viisauden kaverini facebook-statuksesta ja kopion työpöydälleni muistilapuksi. Kyseinen kaveri tosin ei näitä hevillä hyväksyisi korkokengiksi (siinä rajalla se on mullakin), mutta niistä sentään kuuluu kipakka kävelyääni! Ostin nämä Charlotte's Secondhandista toissapäivänä totaalisena heräteostoksena, kun ajattelin niiden sopivan duunailemani toffeemekon kanssa (saatte siitä kuvia tulevaisuudessa, kunhan vedän sen päälleni). Kyseinen puoti ei kylläkään vieläkään saa synninpäästöä minulta, vaikka kengät sieltä löytyikin. Ensin pitää siivota puoti kuntoon ja somistaa huimasti kivemmaksi!

Aurinkoiset donnaseni löysin Espanjasta Santa Cruzin sunnuntain katukirpparilta. Maksoivat espanjaksi tingittynä 2 euroa :) Muru nämä itseasiassa bongasi, ja ihastuin täysin. Nämä testattiin sillä reissulla jo rankoissa olosuhteissa, kun lähdettiin hövelisti porukalla syömään ulos ja päädyttiin äidin toiveesta vaeltamaan jonkun luostarialueen kinttupolkua ylös ja ylös kivenmurrikoiden välistä. Laukussa oli kankaiset ballerinat, mutta fiksuna ajattelin niiden olevan herkemmät kiville kuin näiden korkkareiden. Jaloista ei ollut ilmeisesti niin väliksi... Kengät eivät kuitenkaan suttaantuneet ja porukalla riitti veistelemistä vaeltajamestarista.

Kuten näkyy, vuosi on alkanut lupaavasti. Kesää, Jenkkilän matkaa ja mahdollista joulun Thaikkulan reissua odotellessa... Iloisiin näkemisiin!

Mekko!!

Olen aivan täpinöissäni, kun iki-ihana hoviompelijani suostui taas kerran pistämään alulle projektin, jossa yritetään saada meikäläisen suunnitelmia ja mielikuvia näkyvään muotoon :) Eilen otettiin mitat tarkkaakin tarkemmin, kun nyt tapetilla on kaavoitus aivan alusta asti!

Oletteko nähneet Sinkkuelämää 1-leffan ihan alussa Carrien päällä valkoisen, yksiolkaimisen tuubimekon, jonka upeana yksityiskohtana koreilee suurikokoinen kukka? Sain innoitukseni siitä, mutta meikätyttö ei tietysti sanan varsinaisessa merkityksessä ole erityisemmin kaikkein hillityimmän tyylin ystävä... Kynä siis käteen ja piirtämään, toteutuksen ongelmat jätän mielelläni ammattilaisen ratkaistavaksi :)

Mekko on siis tarkoitettu valmistujaisiini, kun näillä näkymin huhtikuussa alan virallisesti diplomi-insinööriksi. Sormet ristiin, jos pidätte minua kerettiläisenä, kun kieltäydyn harmaasta jakusta! Puvusta tulee hiirenkorvanvihreä, siihen tulee pinkistä satiinista ja tyllistä sekä vaaleanpunaisista helmistä kukka, ja himpun pohjaa tummemmalla vihreällä köynnös, joka kurvailee uumaa pitkin helmaan ja minkä yksityiskohtia korostetaan muutamalla vihreällä helmellä.

Kaikkein parasta teetetyissä vaatteissa on se, samanlaisia ei tule vastaan  kenelläkään :) Lisäksi on upeaa, kun asu istuu kirjaimellisesti kuin valettu. Luksusta! Asian etenemistä voi seurata täältä, sekä hoviompelijan omassa blogissa (http://www.hoviompelija.blogspot.com/).

Ja sitten vielä lyhykäinen maininta; kävin perjantaina testaamassa Kuopioon avatun uuden Charlotte's second hand-kirpparin. Nimi lupasi hyvää, samoin ikkunasta siintävä vintage-kulmaus. Odotukset olivat korkealla, mutta kuten usein, juuri silloin tippuu korkeimmalta. Tilat olivat kokonaisuudessaan melko ahtaat ja tavaraa paljon. Erityisen jännittäviä löytöjä en tehnyt, mutta potentiaalia tietysti on aina muuttuvan asiakaskunnan vaihtuvien tuotteiden mukaan. Olin kuitenkin odottanut vintage-nurkkaukselta enemmän, laadukas semmoinen Kuopiosta puuttuisikin! Perjantaina siellä oli myynnissä (ainoan) upean nahkatakin lisäksi mummolan navetan vintiltä löytyneen näköinen haalariviritys sekä made in china-lapulla varustettu sininen tekokuituinen tusinamekko. NOT A VINTAGE TO ME!!!

Loppisaddikt

Huoh, eilen räpsyripsihuollon ja kynsien laiton jälkeen suuntasin "yksille" kirpparille. Ihan vaan vilkaisin, koska etsin talvitakkia ja kenkiä, jos NE oikeat sattuisi tulemaan vastaan. No ei tulleet, mutta tuli täydellinen misumekko (leopardikuvioinen, en olis ikinä ikinä lähtenyt ettimään sellaista, mutta se osottautui täydelliseksi! Plussaa siitä, että joku on tehnyt sen ihan itse, elikkäs samanlaista ei tarvii odottaa vastaantulevaksi!), Murulle kauluspaita ja hauska pilkkusolmio sekä Rolfylle muhkea kelsiturkki. Testattiin Rolfyn muhkuturkkia jo eilen, ja toimi loistavasti!

Eilinen meni siis vähän tyttöhumputtelumeiningeissä. Aamusta heti menin kantispaikkaan Hyvänolonkeskus Relaxille uusien kynsien ja ripsien laittoon. Viimeksi kynsissä oli turkoosia glitteriä ja valkoisia kiemuroita, mutta ne ei vaan jotenkin tuntuneet ihan omimmilta mahdollisilta. Tällä kertaa palasin tuttuun ja turvalliseen vaaleanpunaiseen, ohessa todisteita. Tähän mennessä olen ite suunnitellut kynnet, ja Jenni on ne tosi taitavasti toteuttanut! Jenni on suunnitellut alkavansa kuvata tekemistään kynsistä mallistoja tatuointiliikkeiden tyyliin, että asiakkaat vois halutessaan valita listalta malleja/kuvioita. Epäilen, että saattaapa tulla muotikynsimalleja entistä enemmän, jos listoille ottaa vaikka muotinäytöksissä/julkkiksilla bongattuja kynsimalleja! Marraskuun Trendissä taisikin jo olla juttua "tee-se-itse"-tyyliin glitterikynsistä. Hyvä idea, tosin minusta on ihan mahtavaa seurata, kun joku taitava keskittyy ja tekee jotain hienoa käsillään, joten taidan jatkossakin käydä Relaxilla... :D

Repeilin eilen keskenäni samaista Trendiä lukiessani, kun katselin muotikuvia. Ymmärrän ehkä sen, että muotinäytöksissä ja samoin muotikuvauksissa vatteet ovat pääosassa, ja malli lähinnä elävä hengari, joka niitä kannattelee, mutta MIKSI oi MIKSI mallien pitää järjestään näyttää ummetuksesta kärsiviltä kuikeloilta? En nyt todellakaan aio ottaa osaa keskusteluun painoindeksistä tässä vaiheessa (vaikka, huoh! Siitäkin olisi sanottavaa!), vaan ihmettelen niitä ilmeitä? Miksi niin totista? Miksi niin ankeaa?

Eikö muodin, niin huippu- kuin tavistallaaja-mallisenkin, pitäisi olla hauskaa ja kaukana totisesta torvensoitannasta? Monet muodinluojat (seuratut bloggarit, julkkikset, stylistit, naapurintytöt jne) kertovat tyylinsä salaisuudeksi sen, että pukeutuvat miten haluavat, mikä tuntuu kivalta ja omalta. Eikös silloin voisi kuvitella, että naamakin näyttäisi iloisemmalta. Mutta anteeksi, ehkä nyt unohdin sen, että ilo ei ole coolia. Asennetta peliin, ylenkatseinen ja halveksiva ilmekö myy paremmin, kuin onnellisen ja vaatteissaan viihtyvän näköinen malli? Peräänkuulutan hymyä!Mielipiteitä otetaan vastaan oikein mielellään!

Asiasta viidenteen, kohta on Uusi Vuosi. Perinteisesti olen ollut tuona hienona hetkenä kipeänä sängyn pohjalla, mutta toistaiseksi olen sinnitellyt. Vain vähän kurkkukipua on tuntunut parin päivän aikana, mutta sekin alkaa jo väistyä. Niin ainakin uskottelen itelleni.. Ihmeempiä uudenvuoden suunnitelmia meillä ei ole, kun aiomme pitää Rolfyn mukana meiningeissä. En halua jättää sitä paukkeeseen yksin, vaikkei se erityisemmin pelkääkään. Varmaan teemme oikein mahtavaa ruokaa (Muru on alan oppilaitoksen käynyt, ja ylemmille voimille kiitos siitä! Ruoka on loistavaa!), tunnelmoimme kotosalla ja lähdemme yöllä kävelemään ulos ja ehkä kutsumme ittemme jonkun kaverin hippaloihin kuokkimaan :) Parhaat bileet syntyy suunnittelematta, näin se vaan on! Kerrankin meno äityi hurjiksi fiftaribileisiksi asiaankuuluvine heittokampauksineen ja kellohelmoineen ja rokkiartistineen ihan tavallisena lauantaina, kun Sanna ja Suvi päättivät, että nyt kaivataan rokkistaroja :) Mutta sehän onkin jo aivan toinen tarina...

Ale on ihan sukat.

Menipä vahvasti tänään ale-shoppailut! Lähdettiin Murun kanssa hirmu torhakkaasti liikkeelle, mutta tulos oli laihaakin  laihempi. Pari putelia hiuslakkaa, koiralle jauhelihaa ja VIPtiistai-leffat Filmtownista. Juuri näin, ei aamutakkia (kaupungin valikoimat ovat yksinkertaisesti surkeat!!), ei sähköhammasharjoja (meni inspiraatio niitä etsiessä), ei mitään! Anemia iski, onneksi huomenna menen heti aamusta ripsi-ja kynsihuoltoon, se varmaan piristää :)

 Ilma alkoi taas pakastua kaupungille lähtiessä, mutta siitäkös viis! Jos tuntui hamepäivältä, niin minkäs teet. Halusin myös vähän aurinkoa päälleni, joten asusteet oli sitten keltaiset :)

Paita on Kontti-kirpparilta Kuopiosta, 1e, hame Joelle-merkkinen, Turusta Uffilta 1e, vyö ja laukku Kuopion kierrätyskeskuksesta, yhteensä 2e. Löysin nuo keltuaiset, kun vietiin meidän entinen ruokapöytä ja tuolit kierrätyskeskukseen jonkun onnekkaann löydettäväksi. Harhauduin (ylläri!) kiertelemään, ja nuo löytyivät. Ihastuin!

Olen tullut siihen tulokseen, että alennusmyynnit eivät vaan ole minua varten, se on huomattu ennenkin. Kaikkein parhaat löydöt teen aina silloin, kun en tarvitse yhtään mitään, mutta SE oikea takki/huivi/kenkäpari vaan löytää minut, ja sittenhän se on menoa. Sitä odotellessa sitten :) Paitsi että, löysinhän sittenkin yhden aleostoksen! Ostin Seppälästä Eiffel-tornia mallaavat pikkukorvikset! Yleensä suosin yksilöllisempiä/käsintehtyjä/uniikkeja koruja, mutta nämä olivat symppikset.

Kun en ostanut mitään, voin saman tien raakata kaappeihin vieläkin enemmän lisätilaa! Ohessa löydöt, ottakaapa yhteyttä ja ostakaa pois! Juu,  ja Muru räppäsi salakuvan glorianlukuhetkestä :)

MYYDÄÄN tarpeettomana hyväkuntoinen PYYKINPESUKONE (Rosenlew Passeli 971 Classic). Päältä täytettävä, toimii mainiosti ja sopii pieneenkin tilaan. Hp. 40e

MYYDÄÄN myös käytettyjä HOKKAREITA:

*Bauer Power 49, koko 8, lesti D. Hyväkuntoiset, olleet käytössä vain pari kertaa.  Hp. 90 e.
*Bauer International 77, koko 5, lesti D. Kunto ok, olleet käytössä yhden talven. Hp. 50 e.
*Montana Hawk, koko 35 (noin), lesti D. Kunto ok, olleet käytössä yhden talven. Hp. 25 e.
*Canadien Team, koko 36, kunto ok. Kunto ok, Hp. 20 e.
*105 Graf Competition, koko 34. Nauhat uupuvat ja terä teroitusta vailla, muuten kunto ok. Hp. 10e.

Lisätietoja saa kysyä, ja sovittamaan sopii tulla :) Ostohalukkuustarjouksia otetaan vastaan numerossa 040-7483454/Suvi sekä sähköpostitse osoitteessa suvi.monkkonen@onnistamo.fi

Oi kasviskeitto, missä olet?

Joulu on kerran vuodessa vaan, ja onneksi näin. Kinkkua on tullut syötyä joka paikassa, sukulaisia nähty (mikä oli ihanaa!) ja sopivassa määrin olen ollut eristyksissä muusta maailmasta. Olen vaan kellunut joulukuplassa :) Nyt on kyllä totuuden nimissä semmoinen olo, että onpa kiva, kun joulu on ohi! Koitan pitää tämän viikon aivan lomaa, mutta katsotaan miten onnistun... Ainakin lenkkipolku kutsuu houkuttelevasti!

Luin vanhasta Gloriasta jutun Alf Rehnistä (olen lukenut sen aiemminkin, mutta nyt löysin sen uudestaan), ja olen aivan innoittunut! Hyviä ajatuksia! Ja Gloriasta puheen ollen, pakko mainita, että uuden päätoimittajan Sami Sykön mukana lehti on muuttunut ehdottomasti edukseen! Tykkään tosi paljon hauskuttelevista muotijutuista ja "ei niin pönöttävästä" asenteesta. Jatkakoot samaa linjaa, niin voin lueskella lehteä toisinaan jatkossakin.

Jouluaattona oltiin vastaanottamassa pukkia asiaankuuluvasti kummitytön perheen luona. Kauhea vilinä ja huiske oli, kun 3-8-vuotiaat tyttöset jännittivät ja hysterioivat pukin tuloa. Ja mikä määrä lahjoja! Ihan kamalaa touhua oikeasti, tenavat repivät lahjoja auki sellaisella vauhdilla, etteivät ehtineet keskittyä yhteen pakettiin kerrallaan ollenkaan. Osa lahjoista ajautui käärepaperien myötä suoraan roskasäkkiin, josta ukki niitä onki päätään pudistellen pois. Onkohan tässä ihan oikeasti mitään järkeä, kysynpä vain? Ekaluokkalainen tenava sai kosketusnäyttöpuhelimen (huom! entisen, vuoden vanhan kännykkänsä tilalle) jne. Ööh...? Ehkä mä olen sitten se joulun ärsyttävin ihminen, joka ei tajua, miksi lahjoja pitää olla tenavaa itseään korkeampi pino.

 Maailman ihanin siskontyttöni Kiira osoittaa fashionistan elkeitä jo nuorella iällään. Heti paketista paljastumisen jälkeen kyseinen asu oli joulun hitti, mikään muu ei oikein kelvannut päälle. Pinkki balettiasu ja vaaleanpunaiset minireinot kieltämättä olivat särmä yhdistelmä. Poseerausta löytyi jo pienenä, ja mikä ettei, kun äitinsä on entinen malli ja isänsäkin ihan salskea mies. Ja minä yritän parhaimpani mukaan olla se hauska täti (tosin olen ainut täti, mutta silti), joka pitää huolen tyttöilyhömpötyksistä ja "ei niin vakavasta" puuhastelusta :D

Siskon 3-kymppisillä tapsanpäivänä päällä oli se muutama päivä sitten luokseni osaantunut kirpparilöytö. Paita on Vilan ja kunto erinomainen, hinta City-Pörssissä 2 e. Ostin sovittamatta, ja hienosti passas. Tuli samantien yksi lemppareista! Kuopiosta kyllä puuttuu kunnon kirppari/second hand-liike. Semmonen houkutteleva ja anti-nuhjuinen! Olisin vakioasiakas. Sellaista odotellessa...



Tässä näkyy nyt hämärästi se pinni, jonka löysin Helsingistä Vanhan joulumyyjäisistä. Kuva kyllä jättää aika paljon arvailujen varaan :) Ostin pinnin joka tapauksessa siinä mielessä, että voin askarrella kotona vastaavia lisää omista pinneistä, pitää vähän mallia ja tekniikkaa katsoa tuosta! Ajattelin muutenkin tässä joululomalla viettää laatuaikaa alennusmyyntien sijaan ompelukoneen kanssa. Muutama viikon päästä olen suuntaamassa Teneriffalle juhlimaan äidin synttäreitä, joten reissuun olisi tarkoitus väkerrellä muutama señorita-tyyppinen hamonen :)

Ou jee, nyt on kuvat koneella ja kone saa taas jäädä lepoon. Pakkanenkin on laskenut niin, että voi suunnata lenkille pikkukoiran kanssa, ihanaa!

Aarreaitta

Huomenissa puolelta päivin alkaa lomalle laskeutuminen, mutta tänään kävin jo vähän tonttuilemassa kaupungilla. Tosin, kyytiä odotellessa lipsahdin sitten penkomaan aarreaittaa kirpparille City-Pörssiin. Löysin niin hienoja vetimiä, ettei oo tosikaan! Tuntuu kuin joulu olis tullut jo etuajassa :) Kaksi Vilan paitaa ja yhen siniturkoosin kietaisumekon, josta oli laput irrotettu. Kaikki ihan uudenveroisia, ja hinnat 2-3euroa :) Kirpparit <3 <3 Murukin liittyi joukkoon omien tonttuilujensa jälkeen. Kaksi tosi hyvännäköistä kauluspaitaa löytyi... sepäs vasta hyvä, usko kirppareihin kasvaa joka kerta :) Minulla onkin visiona ylipäätään kirppareiden suosion kasvattaminen: eikä muun shoppailun lisäksi vaan sen korvaajana. Laitoin kaikki vermeet pesuun, joten kuvia ei oo vielä saapuvilla... niitä tulee näkyviin sitten ajan myötä :)

Tänään töiden jälkeen oli päivän agendana kodin joulukuntoon laittaminen ja kauppareissu "muutamien" muunkin samaan aikaan kauppaan menneiden kanssa. Huhhuh, johan oli jonot! Muru halusi ehdottomasti oman kinkun kotiinkin, vaikka onhan sitä tietysti tarjolla joka paikassa joulun aikoihin... Tulee siitä kinkun tuoksusta kyllä oma tunnelmansa joulun alla, joten pitihän se potkallinen könkkö hankkia, että jää pikkukoirallekin kaluttavaa.

Hankittiin myös kuusi ennen saunareissua. On oikein hieno ja sopivan kaponen :) Toivottavasti ei karise kamalasti. Voi olla Rolfysta hassua taas saada reviirille merkiksi kokonainen kuusi!

Mutta nyt on koti siivottu, lahjat melkein paketissa (huomiseksi jää mukavaa koristelua ja sukulointia).

Uusi kirppari tarkastettu!

On kerrottava pikapikaa uudesta Kuopiolaisesta kirpputorista, jonne eksyin tänään töistä tullessa. Huomasin kadulla kyltin, ja ikuisena aarteenmetsästäjänä lähdin jäljittämään. Muutaman kulman, parien rappusten ja oven jälkeen löysin kerrostalon kerhohuoneeseen, jonne asukkaat ovat vapaaehtoisvoimin virittäneet pysyvän kirppiksen! Kirppari on auki noin joka toinen viikko, tai jos pitäjillä on muuten tylsää. Aukiolosta ilmoitetaan vain kyltillä lähikadulla, mutta jos sattuu onnekkaaseen aikaan menemään ohi, niin kannattaa kyllä poiketa! Osoite on Pohjolankatu 22 B, kerhohuone.

Tavara oli tosi hyvälaatuista ja järjestyksessä. Eikä mitään pelkkiä mummojen kuteita, vaan ihan nuorten vaatteita, asusteita, kenkiä, kirjoja jne. Se on sanottava, että vaatteet olivat hyväkuntoisia (niillä on ihan säännöt siellä keskenään, mimmoisia saa tuoda) ja edullisia, kun voittoa ei ole tarkoitus tehdä. Löysin kivan virkatun pinkin jakun, josta saa vaikka huivin kanssa tai näyttävällä korulla kivan lämmikkeen vaikka töihin. Ja sitten, aarteista aartein ihanuus: posliilinen kultareunainen teekannu, jossa on muutama pinkki kukkanen <3. Juuri passelin niihin hetkiin, kun elämä potkii päähän. Tai niihin, kun olo on niin hattara ja prinsessainen, ettei teen tarjoileminen mistään muusta tulisi mieleenkään!

Miehen mielestä kultareunaiset astiat ovat ihan ok, mutta hienoista kritisointia aiheuttaa niiden käsintiskattavuus. Kumma juttu kuulemma, kun meillä ei ennen ollut astianpesukonetta, niin oli kyllä pesunkestävää lautasta ja kuppia, mutta kun Lady tuli taloon, niin johan alkoi kultaista kuppia ilmestyä riveihin. Hmm... no, käsintiskauksen jaloa taitoa on hyvä pitää yllä :D

Ladystä tuli mieleen kaverin vuokraheppa, jota kävin moikkaamassa vähän aikaa sitten. Pääsin selkäänkin, ja kuka väittää, ettei ratsastus ole urheilua, on niin totaalisen väärässä! Tamma oli kuitenkin oikein kiltti ja yhteistyökykyinen. Ilta ei tehnyt yhtään hyvää heppakuumeelleni, joka puskee aina välillä päälle! No kuvia voi katsella ja varmaan pääsen Ladyakin rapsuttelemaan aina silloin tällöin.

Kuvat on otettu ratsastelun jälkeen, joten huomata sopii erityisesti punainen nenä ja leveä hymy naamalla :D Kerran heppatyttö, aina heppatyttö. Eihän siitä mihinkään pääse... Vai onko muita kokemuksia?

Loppuun vielä kuva Rolfyn huippuhuvista, jugurttipurkin jämien nuoleskelusta. Tyyppi on aina umpsukkeluksissa jugurttipurkissa ja naama ja irokeesi valkoisena... Mutta ah niin iloinen koira sen jälkeen!