Mummo

Kävin tänään mummon luona ruokailemassa ja keskustelemassa elämää syvemmistä asioista. Mummot ovat aivan liian aliarvostettu mielenterveydenhoitovara. Parin tunnin purpatuksen jälkeen asiat loksahtelevat omiin mittasuhteisiinsa, mieli on keveä ja olo rauhallinen. Mummo kertoo aina tarinoita elämästään ja Kuopiosta, jossa hän on tehnyt työuransa, ja nähnyt siinä sivussa kaikenlaista. Mummo sanoo, niin kuin asiat ovat. Ja tekee vielä ihanaa, konstailematonta ruokaa! Sitä syödessä tulee turvallinen olo. Ja täysi, mutta se ei liene yllätys kenellekään mummo-sukupolven luona kyläilleelle :)

Siskolle tehdystä kietaisumekosta piti vähän lyhentää helmaa. Leikatusta osasta näpräilin tuommoisen kukkasen koristeeksi paitaan tai vaikka kampaukseen. Koruneulaa ei ollut kotosalla, niin ompelin taakse ihan hakaneulan kiinni -eihän se sieltä onneksi kenellekään näy. Toivotaan että pysyy kiinni vaan hyvin! Helmaa jäi vielä jäljelle, voisin sommitella itelle saman tyyppisen, sen verran aurinkoinen siitä tuli.

Ai niin, postista tulla pätkähti tuo tutkintotodistuskin, eli nyt olen virallisesti diplomi-insinööri. Tuntuu hyvältä. Joskus kylläkin huomaan ajattelevani, että kerkesinpäs valmistua, ennen kuin NE huomasivat minun olevan siellä. Vähän niinkuin salaa :) Vaikka opiskelu on tuntunut välillä kivireen vetämiseltä, niin tähän sitä on vaan tultu. Työnhaku on nyt kiivaasti päällä... vaikkakin totuuden nimissä tuntuu siltä, etten ole työtön, palkaton vain.

Otin nimittäin Cosmopolitanin vinkistä vaarin, ja aloin valmistella astetta ammatillisempaan blogiini (http://www.viherpesua.blogspot.com/) haastattelusarjaa ympäristövastuuasioista. Olen kutsunut itteni juttelemaan asioista erilaista näkökulmaa edustavien tahojen kanssa, ja parhaillaan haastattelujen jatkuessakin kirjoittelen juttutuokioista blogimuotoisia kirjoituksia. Tämä on ollut jo tähän mennessä hurjan antoisaa ja mielenkiintoista! Ihmiset suostuvat haastateltaviksi oikein mielellään, ainakin tähän mennessä! Hommaa siis riittää, mikä on hyvä asia, ettei pääse jumahtamaan kotiin. Eikä sitä tiedä, mitä tästä vielä poikii. Elämää suurempia ideoita vaikka.

Perinteisesti viikonlopun tehobiisi näin perjantai-iltapäivän kunniaksi. Tänään vuorossa iki-ihanan Elviksen I can´t help falling in love with you http://www.youtube.com/watch?v=Po5wrJ8TujM.

Rakkautta viikonloppuun!

Pikamammailua ;)

Ensiesittelyssä ennakkoa mammailusta :) Eli tilauksesta ompelemani kietaisumekko pääsi nyt kuviin valmistuttuaan, ja lähtee viikonlopuksi jo uuteen kotiinsa. Tyyny toimitti vauvamahan virkaa, joten turhiin uteluihin pikapullahtamisesta ei ole syytä ryhtyä XD.

Ja sehän on perjantai

Jokainen varmaan tietää sen tunteen joskus, kun seinä meinaa nousta vastaan jokaisella suunnalla, minne sitten meinaakaan kääntyä. Tässä on ollut jonkin aikaa semmoisia maanantai-perjantai-viikkoja, että kohta vaan aina huomaa olevan viikonlopun. Ja sama alusta. Ja ettei mikään vaan muutu.

Sehän tietysti ei ole totta, kun tarkemmin ajattelee. Oonhan valmistunut. Oonhan saanut kiinnostavia työtarjouksia. Lyhytaikaisia ja vähän pidempiaikaisia. Katsotaan miten niiden käy, edellä mainittu ainakin kiinnostaisi ihan tosi paljon :) Olen myös ommellut monta vaatetta siskokullalle, ja kärsinyt nahoissani monta takaiskua (en puhu nyt mistään itsepuolustuslajista). Välillä menee hermot, aaargh. Mutta sitten onneksi tulee aina pieniä pilkahduksia, joiden avulla muistaa, ettei sitä nyt niin jumissa ehkä olekaan.

Kävin tänään keskustelua sinänsä rohkaisevan tahon kanssa. Tämän keskustelun anti oli se, ettei aina tarvii suorittaa, ettei aina tarvii pystyä enempään ja että saa olla väsynyt ja pettynyt, mutta ei auta jäädä lammikkoon makaamaankaan. Pitää saada ajatukset virkeiksi :) Eikä asiat nyt niin huonosti koskaan ole, etteikö ne voisi huonomminkin olla. (Tosin tätä vaihtoehtoa jälkimmäiseltä kannalta ei kannata ehkä liikaa miettiä.)

Nyt siis voi vaan ajatella, että pitää tehdä jotain ja niin hyvin kun taitaa. Sitte lopulle ei voi mitään. Se vaan on niin, että nyt sattuu tämmösiä asioita elämässä, ja toisen kerran sitten muunlaisia asioita.

Viikonlopun tehobiisiksi valitsin seuraavan: http://www.youtube.com/watch?v=CD2LRROpph0

Perjantaista viikonloppua, palailen vähän iloisempana taas asialle seuraavan kerran! Otin hyviä kuvia keväänkeltaisesta kietaisumekosta, jota teen parhaillaan systerille. Pelkästään jo väristä tulee hyvälle mielelle, toivottavasti se mekkokin onnistuu hyvin :) Oli tänään kyllä taas tehokas olo, kun mallasin mammalookia tunkemalla topin alle tissi- ja mahaboostia tyynyistä, vääntelin keltaista mekkoa päällä ja radiosta kuulu just banana boat song. Repesin sitten kyllä siinä vaiheessa aika totaalisesti :D Että ei niin synkkää ehkä kuitenkaan!

Rokkipaita

Tänään hurjistelin Murulle t-paidan ompelukoneella. Muru löysi Espanjan reissulta t-paidan, jonka muotoon tykästyi kovasti. Ollaan yritetty löytää samantyyppistä täältä kotosuomesta, mutta eipähän ole tunnut vastaan. Ostin sitten palan hauskaa ei-ihan-perus-mustaa trikoota ja aloin surautella. Hienohan siitä tuli ekaksi miesten paidaksi, mitä olen ikinä tehnyt, vaikka itse sanonkin. Muru poseerasi ja antoi luvan laittaa kuvia.

Nyt on ollut muutenkin aivan hulvaton DIY-vaihe päällä. Oon ommellut kevätvaatteita itselle ja äitiysvaatteita siskolle. Sain viimeisimmän tunikan tänään postiin kohti pääkaupunkiseutua, ja aloin jo vähän suunnitella uutta... Laitan kuvia vaatteista sitä mukaa kun käytän niitä :)

Sitten loppuun ihan pienen pieniä kuvia viikonlopun synttärisankarista. Muistin alkaa haluta blogikuvia puoli neljän aikaan aamuyöllä, aina yhtä hyvä idea neljän tunnin raivokkaan tanssimisen jälkeen :D Pääasia oli kuitenkin, että vieraat olivat ihania, leikit hauskoja (mutta eivät kyllä yhtä hauskoja kuin pikkulikkana!), suklaakakut hyviä, lahjat parhaimmistoa ja hopeakorkkarit sekä carrie-hame saivat ulkoilla pitkästä aikaa! Armaksessa oli kyllä aivan loistavan hyvät bileet, eikä sitten jälkeen päin harmittanut kovastikaan vaivihkaa kohoamaan päässyt pääsymaksu. Hmh, mutta se siitä. Bändi oli paikallaan :)

Posketonta

 On siis kevät, ja sitä pitää asiaankuuluvasti juhlistaa. Oheiset kuvat ovat "ennen"-tyyppisiä kuvia, ja kirjoituksen lopussa paljastuu salaylläri.

Noissa kuvissa näkyy nyt se itseompelemani hamonen taannoin mainitsemastani sirkus-karuselli-kertakaikkiaan-ylitsepääsemättömästä-kankaasta. Se on jo ollut monessa mukana ja todistanut a) rutistuvansa helposti ja b) olevansa silti kelpo hame, joka päällä pieni rapatessa roiskuu-tyyppinen mellastus ei haittaa.

Eilen oltiin vähän juhlistelemassa tenttieni loppumista, ja kotona kokkaillun aterian jälkeen suuntasimme porukalla Cheekin keikalle Puikkariin. Voi apua, hauskaahan meillä oli, mutta eihän se poski nyt ehkä ihan meikäläisen mielestä parhainta musaa edustakaan (vaikka eturivissä keikalla heiluinkin, mainittakoon, ettei silminnäkijät ala naljailla...). Hilpeässä mielentilassa ne kesärenkutukset toimivat ihan mukiinmenevästi, ja sehän on tärkeintä.

Hauskuutta aiheutti myös havainto, että jokainen biisi taisi päättyä räjähdys-soundiin. Mulle tuli aivan lähtemättömästi mieleen frendien Ross ja sen musiikit :D Kuka havaitsee yhtäläisyydet?  Repeilin siellä keikalla sitten sille mielikuvalle ihan pipo pinkeenä, mutta kuten sanottua, hauskuus on pääasia. 

 

 Josta siis saakin aivan loistavan (?!) aasinsillan tähän loppuun. Istuin siis eilen ihanat 5,5 tuntia kampaajalla, jossa Miia värjäsi multa hiukset ja leikattiin niitä samalla vähän pidemmiksi. Sinettikiinnityksellä Thaimaan-tuliaset laitettiin osaksi omaa pehkoa, ja hyvin ovat ainakin vuorokauden verran tuntuneet pysyvän. Ihana ihana pitkä tukka ja ruskea vielä, tykkään ainakin itse tosi kovasti!

Mulla olikin itseasiassa pari vuotta sitten melkein vuoden tumman ruskea tukka, ja tykkäsin siitä silloinkin ihan hullun lailla. Loppujen lopuksi kyllästyin juurikasvuun, joka pukkasi hurjaa vauhtia näkyviin, sen verran eloveenaa on tuo oma väritys. Nyt kuitenkin käyn uuteen taistoon sitä vastaan Miian suosiollisella avustuksella :) Jippakaijaijei!

Kuva on kyllä vähän räpsy eilisillalta, mutta halusin laittaa todistusaineistoa jo nyt. Ja tällä hetkellä olo on niin vätystynyt, ettei voi kuvitellakaan ottavansa julkaisukelpoisia kuvia...

Tukkakeissi

Kävin viime viikolla laitattamassa ripsiin kestoboostausta kantis-kauneushoitolassani Hyvänolonkeskus Relaxilla Kuopiossa. Viimeksi pari kuukautta sitten laitettiin vähän pidempiä räpsyttimiä, nyt kokeiltiin uusia J-mallisia, ihan vähän lyhyempiä tekeleitä. Nämä on ainakin helpommat käytössä, eivät ota kiinni silmälaseihin ym koko ajan. Lopputuloskin on vähän luonnollisempi, kuin hyper-räpsyillä. On nämä kestoripset vaan niin ihanat :) Omat harmaahapset vaipuu aivan unholaan, ja naama on suht freesi vaikka pelkällä huulikiillon lisäyksellä arkena.. Helppoa ja hilppeetä!

Ripsien siistiminen toi tullessaan tukkakriisin. Kesällä ei paljon tarvinnut vaalennella, kun aurinko raidoitti omia kutreja ihan tarpeeksi. Nyt sitten puskee juuresta suomalaista perus-maantietä. Eipä auttanut muu, kuin pistää vaalennuspurkki Murun käteen ja alkaa värjäystalkoisiin. Tänään on kauden viimeiset pikkujoulut, joten tukkakin saisi olla kuosissaan.

Värjäsin (tai koitin...) viimeksi värjätä tukkaa kotona astetta tummemmalla sävyllä... Joo-o, ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä! Lopputuloksena oli silmänalusten värinen tukka! Kriisihän siitä tuli, kun pää muistuttaa rotan takamusta! Pari pipopäivää, ja excursio kaverin luo highlight kit-purkin kanssa päästivät pahimmasta piinasta, mutta episodi aiheutta tiettyä epäluuloisuutta kotivärjäilyä kohtaan.

No hätä, eikä tukkakriisi lue lakia, joten purkki kouraan ja peukut pystyyn... Tämä oli tavoitetila:

Kuva on viime heinäkuulta, jotain ihme viihteelle-lähtö-muikistelukuvia :) Hehkeetä... No joka tapauksessa tukka on vaalea ja ihan kiva. Lisään tänään kuvia, kuinka nykytukan kanssa kävi, nyt se on vielä märkä, kun kävin juoksulenkin jälkeen justiinsa suihkussa.

Tänä iltana saa miettiä tyttöjen juttuja ja tälläystä muutenkin! Sain kutsun kaverin aveciksi Kuopion nuorkauppakamarin pikkujouluihin, jotka järjestetään ravintola Osissa Kuopiossa. Pukukoodina on pitkä iltapuku! Olen aivan innoissani, glamouria tihkuvia juhlia ei ole koskaan liikaa! Pitänee kaivaa iltapuku naftaliinistä ja tuunailla siihen hiukan pikkujouluihin sopivaa hilpettä ympärille. Muru on kotona illalla, niin saa ottaa kuvat sitten huomenna lisäiltäväksi :)

Nyt kun kerran kesää fiilistelin, niin laitan loppuun edellisen kuvan jatkoräpsäyksen, jossa näkyy luotto-kulkupelini, eli vaaleanpunainen mummorini, jolla huristelen joka paikkaan. Sain sen Murulta synttärilahjaksi viime huhtikuussa, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä...

Hameen olen ristinyt Carrie-hameeksi, oon tehnyt sen itse vanhoista valoverhoista Hoviompelijalta saamallani kellohameen kaavalla. (Hoviompelijani tekemisiä voi seurata myös osoitteessa: http://hoviompelija.blogspot.com/). Hame aiheuttaa baarissa aina ihmettelyä ja hypistelyä, varsinkin miespuolisissa kanssajuhlijoissa :D Mitäpä te tykkäätte? Laukku on Lontoosta ja kengät on ihanat ruusus-sipsukengät, jotka olen saanut Murulta lahjaksi pari vuotta sitten, ihan seurustelun alkupuolella.

Vaan jatkoa glämörööseistä juhlista seuraa huomenissa. Ihanaa viikonloppua kaikille!