Näytetään tekstit, joissa on tunniste lyylintyyli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lyylintyyli. Näytä kaikki tekstit

27.4.2011

Eläköön, se pieni SUURI ero!

Flunssa iski kiinni minuunkin ja kaktus muutti kurkkuuni asumaan pääsiäisen pyhien kunniaksi. Eipä valittamista sinänsä, että pitkään aikaan en olekaan sairastellut, mutta eihän tämä ikinä mitään erityistä herkkua ole. Lisäksi Saunalahti on päättänyt heittää kaikki käyttökatkoksensa peliin kerralla, eli muutamiin päiviin nettikään ei ole toiminut odotetulla varmuudella. Nyt sitten sain älynväläyksen ja muistin vanhan mokkula-ystäväni, jolla sain koneen verkoille taasen. Ja heti kirjoittamaan, pursuan burleskia!

Pitkäperjantaina suuntasimme siis Murun kanssa Wanhaan Satamaan burlesque-bileisiin. Menimme ajoissa, koska luotettavalta taholta kuultujen tietojen mukaan esitykset todella alkaisivat jo ysiltä. Siellähän me sitten, "jotain ihanaa ja punaista"-drinkkiemme kanssa täysissä tällingeissä hengailimme ja vietimme huisin hauskan illan! Olin katsomassa ensimmäistä kertaa burleskia, ja se oli ihanaa! Joskin ihastelun lomassa repeilin aika taidokkaasti joidenkin amiskanmäeltä satamaan valuneiden tyyppien ilmeille, kun esityksiä katsoessa tuntuivat silmät tippuvan päästä. Jotain rajaa! Nämä nyt ovat tyylikkäästi ja hyvällä maulla toteutettuja taiteellisia esityksiä! Tease more than strip!





Illan teeman innostama intouduimme Hyvänolonkeskuksestakin tutun luottokosmetologi Jennin kanssa keskustelemaan naisena olemisen mahtavuudesta! Kyllä olo on eritoista, kuin harmaavarpusella, kun vähän lisää silmiin säihkettä ja punaa huuliin! Ja ihanat kengät! Niillä vasta maailma valloitetaankin! Murukin osallistui keskusteluun naiskauneutta arvostavana osapuolena, ja kiitteli Jenniä hyvillään yhteistyömme tuloksista :) Tosin, myönnettäköön nyt minihuomautuksena, että tällä hetkellä olo ei ole erityisen säihkyvä, kun nenä on tukossa ja ainoa loistava kohta on nenän punainen pää... Mutta ei se mitään, tasoitan oloa katsomalla Burlesque-elokuvan ja haaveilemalla tanssiharrastuksesta.

Hyvänolonkeskuksesta mieleeni tulikin, että siskoni kävi kokeilemassa siellä luomukasvohoidon, ja kiitteli sitä maista taivaisiin. Pääsen itsekin testaamaan hoidon viikko vapun jälkeen. Erityisesti plussaa luomuudesta, sillä sain viime viikolla rakkaalta ystävältä synttärilahjaksi Marjoja ja maskaraa-kirjan (Noora Shingler -Kemikaalicoctail), jonka lukemisen jälkeen olen pitänyt kotona vallankumousta lisäaineita, parabeeneja ja alumiinia vastaan. Aaaargh, mitä kaikkea meihin kuulkaas lykätäänkään!

Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että minullakin (ja tiedän monia, monia!) on selittämättömiä vatsavaivoja, vaikka karppaan, en syö viljaa, en syö laktoosia, vältän sokeria jne jne (=olen ruokarajoittuneisuuden kävelevä mallilapsi). Olisiko syy lisäaineissa? En kyllä kovinkaan kauheasti käytä eineksiä, vaan enemmänkin vain semmoisia tuotteita, mistä näkee mitä ne ovat olleet eläessään. Mutta jokuhan on syynä siihen, että vatsa leikkii välillä rantapalloa, toimii milloin sattuu ja herkistelee milloin mistäkin. En vaan suostu uskomaan, että "sinulla nyt vaan on herkkä vatsa ja ärtynyt suoli, hei relaa vähän." Mutta yritän silti kaikkeni, ettei maidosta tarvitsisi kokonaan luopua, kuten Shingler suosittaa.


En myöskään haluaisi enää rajoittaa syömisiäni yhdelläkään uudella tavalla. Kyllähän sitä pelkkää kaalia kotioloissa syö, mutta vieraaksi meneminen on sitten vähän vaivalloista. Tosin, voin kai ajatella vähän vähemmän tiukkapipoisesti ja syödä kyläillessä sitä, mitä voin ja ehkä joskus joustaa vähän. Niinhän Paula Heinonekin tekee (joskaa en ihan kaikesta ole Heinosen kanssa samaa mieltä ravitsemusasioissa... Mikä käy toiselle, ei välttämättä käy toiselle). Eiköhän kuitenkin niin, että mikä on luonnollista ravintoa ihmiselle ilman kemikaalikuorrutusta, pätenee nykypäivänäkin ilman sen kummempaa stressailua.... No nyt tämä ravitsemuspohdiskeluksi. Taidan siirtyä leffan pariin parantelemaan, jotta vappuhulinoissa olisin taas iskussa :)

14.4.2011

Tykkää...ei tykkää....tykkää...

Kävin tiistaina kampaajalla Mini Ladyssa, jossa Miia taas taituroi hiukseni uuteen nousuun. Oma blondi kun meinaa melko rivakkaa tahtia puskea juuresta, niin pitäähän kutreja huoltaa. Nyt laitettiin astettaa jämäkämpää ruskeaa, toivottavasti pysyy jo paremmin! Vaalean päälle laitettuna eka kerta kun saattaa kuulemma ja näemmä vähän liukua pois ekan kuherruskuuden kuluessa. Ruskea on silti rakkauteni vielä, mutta...


Olin Petosella jo melkein puoli tuntia ennen varsinaista aikaa, ja muistelin viime kerralta lähellä sijaitsevan Pyörön kirpparin. No, tehokkaasti vaan penkomaan (yllättävän hyvä kirppari muuten, ei pidä antaa ensi silmäisyn hämätä). Kiertelin pöytiä, ja hätäpäissäni olin jo poislähdössä, kun kuvan mekkonen sattui silmiini. Ihastuin malliin, joten ostin sovittamatta. Ainut murheenkryyni on tuo tumma kuosi. En osaa päättää tykkäänkö siitä yhtään vai siedettävissä määrin. Aika tumma näin kevääksi, toisaalta siinä on pieniä violetteja neliöitä (,jotka ei kyllä kuvassa oikein näy), joista jotenkin tykkään oudosti. Annan siis mekolle mahdollisuuden.


Ajattelin hyödyntää mekkoa ainakin kaavamuokkailuissa, voinhan aina samalla mallilla ommella itelleni hiukan iloisemman värisen näin kevääksi ja kesäksi. Itse asiassa, kävin tsiigailemassa Nelliinan vaatehuoneen (http://www.olivialehti.fi/Blogit/Nelliinanvaatehuone/tabid/345/Default.aspx) kirjoitelmia, ja aivan rakastuin Niinan ompelemaan sydänmekkoon. Ehkä pitää alkaa katsastella vastaavia kankaita... ja plussaa kierrätysaatteesta!

Mekko sai ensiulkoilunsa minun päälläni Oili-hankkeen (korkeakoulutettujen yrittäjyyssparrausta) tapahtumassa tiistaina illan kähmässä keskustassa. Jalassa oli ensi kertaa tänä keväänä myös punaiset korkkarit. Voi, miten ihana kevätfiilis niistä tulikaan, aivan kerrassaan mahtavaa!! Oilin porukka on muutenkin niin inspiroivaa, että tulen niistä miitingeistä aina hymy huulilla ja pää täynnä ideoita. Vai mitä sanotte tästä: ensi viikon keskiviikkona saman asian tiimoilta on järjestetty skumppa-aamiainen, jossa hankkeesta kerrotaan uusille inspiraatiota ja tukea kaipaaville! Mikäli joku haluaa lisätietoa, niin osoitteesta http://oili.uef.fi/etusivu löytyy.

Lisäksi haluan vinkata lukemaan Alf Rehnin kolumnin. Löytyy osoitteesta http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/104664.html. Inspiroivaa loppuviikkoa kaikille!

11.4.2011

Rokkipaita


Tänään hurjistelin Murulle t-paidan ompelukoneella. Muru löysi Espanjan reissulta t-paidan, jonka muotoon tykästyi kovasti. Ollaan yritetty löytää samantyyppistä täältä kotosuomesta, mutta eipähän ole tunnut vastaan. Ostin sitten palan hauskaa ei-ihan-perus-mustaa trikoota ja aloin surautella. Hienohan siitä tuli ekaksi miesten paidaksi, mitä olen ikinä tehnyt, vaikka itse sanonkin. Muru poseerasi ja antoi luvan laittaa kuvia.

Nyt on ollut muutenkin aivan hulvaton DIY-vaihe päällä. Oon ommellut kevätvaatteita itselle ja äitiysvaatteita siskolle. Sain viimeisimmän tunikan tänään postiin kohti pääkaupunkiseutua, ja aloin jo vähän suunnitella uutta... Laitan kuvia vaatteista sitä mukaa kun käytän niitä :)




Sitten loppuun ihan pienen pieniä kuvia viikonlopun synttärisankarista. Muistin alkaa haluta blogikuvia puoli neljän aikaan aamuyöllä, aina yhtä hyvä idea neljän tunnin raivokkaan tanssimisen jälkeen :D Pääasia oli kuitenkin, että vieraat olivat ihania, leikit hauskoja (mutta eivät kyllä yhtä hauskoja kuin pikkulikkana!), suklaakakut hyviä, lahjat parhaimmistoa ja hopeakorkkarit sekä carrie-hame saivat ulkoilla pitkästä aikaa! Armaksessa oli kyllä aivan loistavan hyvät bileet, eikä sitten jälkeen päin harmittanut kovastikaan vaivihkaa kohoamaan päässyt pääsymaksu. Hmh, mutta se siitä. Bändi oli paikallaan :)



8.4.2011

Rolfy on viettänyt alkuviikosta asti sairaspäiviä. Se tuntuu hukanneen jonnekin tunnetun seurapiirirakkonsa, ja nyt sitä joutuu juoksuttamaan pikkupisseillä ulkona vähän väliä. Välillä sisällekin sattuu vahinko. Vettä se juo kuin kameli, niin ei ihmekään, että pissattaa enemmän kuin emäntäänsä aamuteen jälkeen. Muutaman päivän tätä menoa katselleensa soitin eläinlääkärille, ja aikahan sitä maanantaille piti sitten varata. Epäilyksenalaisia ovat virtsatientulehdus tai eturauhasvaivat. Niinpä niin, vanhuus ei tule yksin... 

Kyseessä on onneksi vasta seitsemän vuotias temppumestari, joten villakoiraksi vielä nuorehko. Tai ainakin erittäin nuorenmielinen :)  Ohjeeksi maanantaihin asti tuli pitää lämpimänä ja pestä huolellisesti ulkoilun jälkeen. Pitää myös antaa juoda tietysti niin paljon, kuin janottaa, ja ulkona pitää käyttää usein. Voi pientä! Mutta kipuja ei näytä olevan eikä minkään sortin alakuloisuutta, joten tilanne ei liene akuutti. Kviuh. 


Suihkun jälkeinen look (alla) saa huomenna väistyä, kun pidän juhlat noin 20-vuotissynttäreideni kunniaksi! Porukkaa on tulossa tupa täyteen, ohjelmassa on ongintaa, aasinhäntää,  pelejä ja leikkejä, kakkua ja muuta kivaa. Illemmalla sitten siirtynemme keskustan hellään huomaan. Tykkään aina tälläillä ja kehitellä teemoja juhlille, nyt on teemana prinsessa/prinssi, koska a) haluan pitää tiaraa ja b) carrie-hame kaipaa ulkoiluttamista ja c) alan jo hehkuttaa enkkukuninkaallisten tulevia juhlahumuja. Mahtavaa, aion perustaa kisakatsomon niitä häitä varten! Samanmoinen oli jo Vickanin ja Danielin hääpäivänä. Tällä kertaa ajattelin panostaa myös kermakakkuun ja vaaleanpunaiseen skumppaan <3 (Vaaleanpunaista skumppaa on tosin varattu jo huomisellekin, nams!)


Ihanaa viikonloppua! Tehobiisi tulee tässä: http://www.youtube.com/watch?v=98WtmW-lfeE

25.3.2011

Lähiluomuhyväelämä

 

Tänään oli suorastaan erinomainen päivä. Kävin ensin Hyvänolonkeskus Relaxilla laittamassa räpsyttimet kuntoon. Jenni taituroi taas omista harmaavarpusista astetta buustatummat. Heippa vaan ripsari ja olemattomat silmät taas vähäksi aikaa! Viimeksi tosin kävi niin, että pari päivää ripsien laiton jälkeen kävin lenkillä tuulessa, jossa olo oli kuin Maija Poppasella konsanaan. Niin siinä käsi, että Vänäriä kiertäessä rannan puoleisesta silmästä oli ripset lähteneet. Voiko olla totta, ja onko reilua? No eipä muuten mitään, mutta kun toisessa silmässä oli suunnilleen alla olevan kuvan kaltaiset ripset vielä jäljellä. Peilikuvasta tuli jostain syystä hakematta miekeen taannoinen Kellopeliappelsiini. Jostain syystä, hmh. Vahinko on nyt onneksi korjattu.  

Oon aivan rakastunut pitkiin ruskeisiin kutreihini :) Thaimaan tuliaiset ovat pysyneet toistaiseksi pesuista ja extreme-oloista huolimatta (vrt. Maija Poppanen sekä Breakfast at Tiffany's:n loppukohtaus) hienosti päässä, eikä takkuuntumistakaan ole ollut havaittavissa varoitteluista huolimatta. Pelottaa vaan vähän etukäteen miten ohkaisilta omat hiukset tuntuvat aikaan JP (jälkeen pidennysten). 

Oon pohtinut rankasti näitä lisiä. Kun juoksulenkillä sattui iPodin sufflelta tulemaan Aquan I'm a Barbie girl, aloin pohtia nukkeja. Ihmisiä. Olenko muuttumassa muoviksi? Rauhoittelin itseäni, että naiset kyllä buustailevat ripsiä, kynsiä, tukkaa, ihoa, kroppaa kaikenlaisilla vippaskonsteilla. Eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa niin kauan kun itse tiedostaa mitä on tekemässä. Jos jollain kivoilla extroilla saa olon kääntymään talvimasiksesta auringonpaisteeseen, niin I say go for it! Aika monelle (itseni mukaan lukien) pieni huumori ja hemmottelupläjäys ei tekisi yhtään huonoa ainakaan...

Iltapäivällä suunattiin ihanan kaverin kanssa Kuopiohalliin Terve aikuinen ja Terve ruoka- messuille. Kyseessä on liikunnan ja terveystiedon ope, ja minä hengasin asiantuntevassa seurassa kuuntelemassa seksuaaliterveysvalistusta, mittauttamassa kehonkoostumusta ja sydämen sykintää (Taas tuli todistetuksi, karppaus toimii kaikkia alentavasti!). Olimme yhtä mieltä siitä, että kiersimme jauhetätin (jauho-lisäravinto-pääateria-shakeri-jälleenmyyntiedustaja) kaukaa ja suoraa päätä lähiruoka- ja luomuosastolle. Siellä meikäläiseltä menikin sitten pienissä määrin kuppi nurin, onneksi tuli syötyä vain kevyt salaattilounas... Kaskinaurissosekeittoa, erilaisia luomujuustoja pienistä lähijuustoloista, kuivattuja puolukoita ja mustikoita, tervakastiketta savukalalle...  Ja aivan käsittämättömän halpa luomutori, josta shoppailin maustesekoituksia, kookosmaitoa, goji-marjoja (1e/200g!), teetä ja sen semmoista tarpeellista.

Olin ihan innoissani siellä ruokaosastolla, ilmoitin myös kiinnostukseni lähiruokamatkailuun, jonka tiimoilta on alkamassa uusi hanke Pohjois-Savossa. Siinä olisi tarkoituksena tehdä porukalla reissuja tutustumaan lähitilojen ruuan tuotantoon ja päästä maistelemaan heidän tuottamiaan herkkuja. Mahdollista on myös tehdä retkiä pikkuravintoloihin, joissa tarjotaan lähiruuan periaatteella erikoisempiakin antimia. Lisäksi kerrottiin lähiruokapiireistä, joita käsittääkseni jo toimii Kuopiossakin Muuruveden maatilatorilta käsin (toimitukset siis jo toteutuvat Kuopioonkin :D). Nyt vaan ottamaan tarkemmin selvää käytännöstä, hinnoista jne. Ja olisi tosiaan kiva käydä omin silmin todentamassa tuottajien maatilat, kun lähiruokahan ei ole sama asia kuin luomu. Kyseessä on kaksi vallan eri asiaa!

Messut olivat taas piilovaalimessut, mutta sehän oli arvattavissa. Oli siellä kuitenkin asiaankin ja ihan kivoja kojuja, eli jos asia kiinnostaa niin suosittelen menemään! Messut ovat auki vielä huomenna, joten ainakin ruokapuoleen ja luomutoriin kannattaa mennä tutustumaan :)

Päivän asuna oli kirpparilta jo aikaisemmin löydetty kietaisumekko, joka on oikeasti kokoa XL, mutta sen saa kiedottua ihan näpäkästi istuvaksi paketiksi. Kaulassa oli Sinkkuelämäätä seuranneille Carrie-korusta tuttu muunnelma, jossa lukee Bonjour. Olen koruun aivan hullaantunut, vaikkakaan en yleensä käytä kultaisia koruja. Poikkeus vahvistakoon säännön!

Vielä loppuun kihinää ja kärinää eduskuntavaaliehdokkaista, joita nyt popsahtelee kuin sieniä sateella. Tarkoituksena lienee päästä eroon mahdollisimman suuresta määrästä flyereita ja muita oheistuotteita. Tänään testasin monta kertaa, kun tyyppi tuli tyrkyttämään esitettään. Jäin odottamaan puhetta, keskustelun avausta tai jotain aloitetta, mutta ei mitään, tyypit vaan kääntyivät pois ja seisoskelivat muina miehinä etsien seuraavaa, kelle lippulappunsa ja karkkinsa tyrkätä. SIIS MITÄ!!! Tässäkö ovat kansakuntamme päättäjät?? Veteliä, huomaamattomia ja laiskiaisia. Niitä on 20 tusinassa. Missä mielipide? Missä vaikuttamisenhalu? Itkettävää politikointia, älkää äänestäkö tuommoisia. Pyrkikää edes juttelemaan ehdokkaanne kanssa, mitä mieltä hän on sinulle tärkeistä asioista!

Maaliskuun viimeisen viikonlopun tehobiisinä Duffyn Mercy, enjoy! http://www.youtube.com/watch?v=y7ZEVA5dy-Y Ihanaa viikonloppua kaikille!

19.3.2011

Posketonta

 On siis kevät, ja sitä pitää asiaankuuluvasti juhlistaa. Oheiset kuvat ovat "ennen"-tyyppisiä kuvia, ja kirjoituksen lopussa paljastuu salaylläri.

Noissa kuvissa näkyy nyt se itseompelemani hamonen taannoin mainitsemastani sirkus-karuselli-kertakaikkiaan-ylitsepääsemättömästä-kankaasta. Se on jo ollut monessa mukana ja todistanut a) rutistuvansa helposti ja b) olevansa silti kelpo hame, joka päällä pieni rapatessa roiskuu-tyyppinen mellastus ei haittaa.

Eilen oltiin vähän juhlistelemassa tenttieni loppumista, ja kotona kokkaillun aterian jälkeen suuntasimme porukalla Cheekin keikalle Puikkariin. Voi apua, hauskaahan meillä oli, mutta eihän se poski nyt ehkä ihan meikäläisen mielestä parhainta musaa edustakaan (vaikka eturivissä keikalla heiluinkin, mainittakoon, ettei silminnäkijät ala naljailla...). Hilpeässä mielentilassa ne kesärenkutukset toimivat ihan mukiinmenevästi, ja sehän on tärkeintä.

Hauskuutta aiheutti myös havainto, että jokainen biisi taisi päättyä räjähdys-soundiin. Mulle tuli aivan lähtemättömästi mieleen frendien Ross ja sen musiikit :D Kuka havaitsee yhtäläisyydet?  Repeilin siellä keikalla sitten sille mielikuvalle ihan pipo pinkeenä, mutta kuten sanottua, hauskuus on pääasia. 

 
 Josta siis saakin aivan loistavan (?!) aasinsillan tähän loppuun. Istuin siis eilen ihanat 5,5 tuntia kampaajalla, jossa Miia värjäsi multa hiukset ja leikattiin niitä samalla vähän pidemmiksi. Sinettikiinnityksellä Thaimaan-tuliaset laitettiin osaksi omaa pehkoa, ja hyvin ovat ainakin vuorokauden verran tuntuneet pysyvän. Ihana ihana pitkä tukka ja ruskea vielä, tykkään ainakin itse tosi kovasti!
Mulla olikin itseasiassa pari vuotta sitten melkein vuoden tumman ruskea tukka, ja tykkäsin siitä silloinkin ihan hullun lailla. Loppujen lopuksi kyllästyin juurikasvuun, joka pukkasi hurjaa vauhtia näkyviin, sen verran eloveenaa on tuo oma väritys. Nyt kuitenkin käyn uuteen taistoon sitä vastaan Miian suosiollisella avustuksella :) Jippakaijaijei!

Kuva on kyllä vähän räpsy eilisillalta, mutta halusin laittaa todistusaineistoa jo nyt. Ja tällä hetkellä olo on niin vätystynyt, ettei voi kuvitellakaan ottavansa julkaisukelpoisia kuvia...

18.2.2011

Heippa, turjake!

Elämäämme kohdannut kylmyys vie pukeutumiselta kaiken viehkeyden. Tuntuu, että kun lähden kotoota, näytän aina samalta: punaiselta Michelinukolta. Ihana auringonpaiste ulkona lupailee jo kevättä, mutta ei se vielä ihan älyttömästi lohduta, kun ensimmäinen ajatus ulos mennessä on "herran pieksut, miten jäätävää!". Ei äärimmäisen fäbylöösiä, sanoisin.


Eipä hätä silti ole tämän näköinen, voi sitä hullutella pakkasillakin :D Appiukon ystävällisesti (?) lahjoittama karvahattu on herättänyt hilpeyttä nurkissamme nyt joulusta saakka. Hän oli katsonut kaduilla ja "jossain huippumuotiohjelmasta", että nuoriso käyttää nyt karvahattuja, ja siitäpä innostuneena hän karvoi susiturkista tehdyn vanhan hatun rakkaille jälkeläisilleen käytettäväksi.


Kuten sanottua, olen ottanut reuhkasta mittaa nyt jonkin aikaa, ja todettuani karvahattumuodin pitävän paikkansa (käytännöllinen muoti, pakko sanoa!), vedin lakin suurin odotuksin päähäni. Tarkoituksena oli aloittaa käytön testisarja tositoimissa. En millään muotoa kannata aitojen turkisten tarhausta, ja henkinen kynnys hatun päähänvetämiseen oli melko tiukka, vaikken muuten millään muotoa vegaani olekaan. Lopulta ajattelin, että appiukon isoisän jostain kalliilla ostaman turkiksen alkuperäistä omistajaa pohdintoni eivät paljon lohduta soilla ja saloilla jolkutellessaan. Menköön siis tämän kerran.


Muru piirteli tietokoneilla jotain talomallinnuksia, kun hehkeästi astelin tuomarin arvioitavaksi. Mestarillisesti hän tukahdutti selvästi esiin pyrkivän naurunpulppuilun, mutta seuraava kommentti kertoi kaiken:

"Terve, turjake!". No kiitos vaan, pidä hattu hyvänäsi.  *ärrin murrin*

Srn verran kiinnosti kuitenkin, että laitoin pimeän turvin lakin alias turjakkeen päähäni iltakävelylle koiran kanssa. Kiertelin varmuuden vuoksi hiljaisia seutuja, joissa ei paljon vastaantulijoita pyörinyt. Hattu oli ehdottoman lämmin, se on myönnettävä, eivätkä vastaantulleet henkilöt kiinnittäneet hattuun minkäänmoista erityishuomiota. Is it just me, then?

Hatusta tulee jotenkin mieleen Sinkkiksien Carrien turkki eka tuotantokaudella, kun se oli vielä vähemmän varakas ja omisti vaan sen yhden lämpimän takin. Käytännöllistä köyhäilyä sinänsä, että lämpimän takin alla voi sitten käyttää astetta hehkeämpiä mekkoja kylmälläkin (Nelliinan ajatukset villaa päälle, hörhelöä alle-mentaliteetistä lienevät paikallaan talvisin...).

Oli niin tai näin, aamulla turjake jäi hyllylle, en ihan valoisan aikaan tunne oloa kotoisaksi se päässä. Johan se kolmen viikon päähän on luvannut alle -20 astetta... Sitä odotellessa levylautasella Samuli Edelmannin Ihana valo ja aurinko :)

17.2.2011

Dominoiva hiirulaisgeeni

Maanantaina taas elämä helpottui piirun verran, kun kävin siistiyttämässä räpsyripseni kantapaikkahoitolassa (jonka logoa en onnistu jotenkin millään keinolla lisäämään tänne. Se on tulossa kuitenkin!) Sillä aikaa Hyvänolonkeskus Relaxin palveluihin pääsee tutustumaan linkistä tuolta sivun reunasta :) ) Alla olevassa kuvassa ripset tällingissään... Aika helppoa nuiden kanssa eläminen on, vähän rajausta kehiin, jos haluaa näyttävämpää meikkiä, ja eikun menoksi. Ja minulla ainakin toimii tosi hyvin ilman mitään, ehkä vähän poskipunaa ja huulikiiltoa vaan, ja naama on edustuskunnossa.

Eilen justiinsa mietin zoomaillessa tuota kuvaa, miten paljon helpommalla voi nainen päästä :) En ihmettellyt yhtään, kun Jenni Hyvänolonkeskukselta kertoi, että heillä tämän hetken suurin asiakasryhmä ovat 30-40-vuotiaat naiset, jotka elävät juurikin niitä ruuhkavuosiaan. Onko väärin, että pienten lasten äiti haluaa hemmotella itseään kerran kuussa, ja sen seurauksena näyttää huolitellummalta ja tuntea mahdollisesti sen osaksi sen ansiosta itsensä hiukan vetävämmäksi misuksi? Ei todellakaan! En usko, että loppupeleissä yhdelleäkään naisellä on perimässään dominoiva "haluan ehdottomasti näyttää hiirulaiselta"-geeni. Käsi ylös, kuka ei nauti hemmottelusta, tunteesta, kun on juuri tullut kampaajalta tai tuntee muuten näyttävänsä tosi kivalta? Heittäköön hän rohkeasti ensimmäisen kiven...


Minä ainakin ihan häpeämättömästi kerron, että elämä on mielestäni piirun verran kivempaa, kun on vähän tällätty. Tämä piti todistaa taas yksi päivä: päivä ei ollut muutenkaan niitä parhaimpia. Olin tapellut dippatyöfirman kanssa, selvitellyt muutamaa muuta sotkua ja laskenut kaukolämmön tehtäviä (jaiks). Sitten Kela, tuo rakkaimmista laitoksista armain, lähestyi minua kirjeellä, jossa ilmoittaa perivänsä yli tonnin takaisin opintotukia. Meni hermot, hauras mielenterveyteni horjui ja valmistauduin nenäliinakasan kanssa rypemään itsesäälissä viltin alla. Hetken kovasti yritettyäni huokasin, nousin istumaan ja mietin josko alkaisin vaikka vatkata kermaa jälkiruokaa varten.

Kerman vatkattuani ja maistettuani palan tujakkaa tummaa suklaata pistin hyvää musiikkia soimaan, vedin päälle fiftarimekon, nostin tukan pin uppin ja punasin huulet. Maailma tuntui heti vähän oikeudenmukaisemmalta ja helpommalta kestää. Kun Muru sitten tuli töistä kotiin, pystyin jo vähän naureskelemaan tapahtuneelle. Rahasumma ei kyllä naurata, mutta tilanne kyllä. MOT


Hoviompelijan kanssa (jonka blogiin koitan myös saada linkin laitettua ASAP) suunnittelimme yhteistyön aloittamista julkisella tasolla uudella innolla. Valmistujaismekkoni odotus siis julkistetaan hoviompelijan blogissa (jännittävää!) ja täältä kompataan mikä ehditään! Eilen lueskelin naistenlehtiä ihan muissa tarkoituksissa, kun etsin äitin 50-korttiin kuvia, mutta päädyin suunnittelemaan lisää mekkoja. Ou jee, pitänee tosin antaa vähän armoa hoviompelijalle, ja väkertää joitain suunnitelmia vaikka itse...



Kuuntelin eilen radiosta juttua downsiftaamisesta, jota tämä minunkin tämänhetkinen elämäni taitaa määritelmien mukaan olla (miksi muuten pitää määritellä? Voisin ajatella vain eläväni, koska muuten alan kohta suorittaa kohtuullistamista...). Siitä lisää ensi kerralla, nyt odottavat kaukolämmön harjoitustehtävät. (Huomaa innostus ja hihkuminen.)

20.12.2010

Helsinki in my mind

Jahas, työ- ja kaupungistelupäivä takana Helsingissä :) Nyt vietän aikaa siskon kanssa, katotaan Huippumalleja haussa ja mietitään joko kohta saa alkaa nukkumaan?? Pojat lähti bändikämpälle treenaamaan... Siskon mies soittelee skebaa ja Muru laulaa. Rouheeta :)

Käytiin töiden jälkeen Murun kanssa pörräilemässä keskustassa. Syötiin aivan huippu espanjalainen joulupöytä-ruoka Casa Largossa, ja sitten vaan pällisteltiin. Käytiin joulumarkkinoilla (ranskalaisia myyjiä <3) ja joulumyyjäisissä Vanhalla. Myyjäisistä löysin aivan todella muikean pinnin! Laitan sen huomenna, näätte sitten.




Tässä lyhyesti tunnelmia kaupungilta. Ihanan jouluista!  Lukemisiin taas, huomenna vuorossa Kouvola!

19.12.2010

Pikkujoulukauden päätös

Sunnuntai-aamut ovat parhaita! Iso kupillinen kahvia kermalla (vai kermaa kahvilla?), paksu Hesari ja hyvä aamupala... Eikä kiirettä mihinkään. Mahtavaa! Tosin, iloa pilaa se, että reilusti suurin osa Hesarista on tällä hetkellä mainostajien valtaamaa tilaa. Kokonainen sivu toisensa jälkeen täyttyy vaan mainoksista, mainoksista ja vielä isommista mainoksista. Ja jokainen pulju tarjoaa tätä vuonna "joulun toivotuimmat lahjat"... Minä oon skipannut suosiolla lahjojen ostamiset jo parina vuonna. Valmistelen läheisille jotain pientä itse. Aikuisten kanssa ei tänä vuonna vaihdeta lahjoja (paitsi Murun kanssa jotain pientä), mutta pikkutytöille sitäkin enemmän :) Siskontyttö Kiira ja kummityttöni Elina saavat varmaan varautua lahjavuoriin!

Tämän aamuiseen sunnuntai-idylliin tuli särö myös naapurin suunnasta. Kesällä ja alkusyksystä elämäämme mekkaloinnillaan sabotoinut lähes kuuro naapurimme oli pitkään missä lie hoitokodissa, ja ah! mikä rauha rapussamme vallitsikaan! Paino sanalla lähes kuuro... koska kuulo ei ole mennyt kokonaan, hän ja hänen seuralaisensa joutuvat sitten huutamaan toisilleen koko ajan. Mieluiten ilmeisesti käytävässä meidän oven takana.  No arvatkaapa WHO´S BACK???? Ja siis megalomaanisen comebackinsa ajankohdaksi hän on valinnut pikkujoulujenjälkeisen aamun.... Tosin hänellä ei varmaan ole ollut pikkujouluja, ei sen puoleen. Voi kökkö, nyt sitä saa taas hajoilla tuon metelin kanssa... Rolfy ei arvosta naapurin edesottamuksia ollenkaan, vaan ärisee ja purisee kiukkuisena viltillään.


Olin tosiaan eilen Kuopion Nuorkauppakamarin pikkujouluissa ravintola Osissa. Ohjelmaan kuului kaikenlaista virallista ja epävirallista, ruuat ja juomat viimeisen päälle sekä tietysti vapaata mutta pakollista seurustelua. Olin paikalla ensi kertalaisena, ja vieläpä avecin ominaisuudessa (en siis vielä kuulu ko. järjestöön), ja minut oli plaseerattu eri pöytään, kuin se ainut tuttuni. Eipä siinä mitään, enpä ensimmäistä kertaa mennyt kemuihin, joissa on vain tuntemattomia ihmisiä. Tutustuin tosi kivoihin ja mielenkiintoisiin ihmisiin! Ruuat olivat maukkaita, mutta tunnustan tykkääväni enemmän samojen taustavoimien pyörittämästä ravintola Hiilestä.

Juhlissa oli pukukoodina smokki/pitkä iltapuku (tilaisuus alkoi klo 18 jälkeen), niin kuin eilen jo alustinkin.  Etikettiä oli pääosin noudatettu hyvin, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Lupasin eilen kuvia asustani, tässä tulee! Kuvissa näkyy myös nykyinen tukanväri, josta tuli loppujen lopuksi ihan onnistunut :)

 Oon ihastunut Mungolifea (http://www.rantapallo.fi/mungolife/) kirjoittavan Annan tukkaan, niin päätin itsekin laittaa reilusti kiharaa ja pörhellystä illaksi. Tukka on aika painava, niin kiharat eivät vaan aina meinaa pysyä kovin hyvin. Otan enemmän kuin mielelläni vastaan hyviä vinkkejä ihmisiltä, joilla on kokemusta piikkisuorien hiusten kihartamisesta (ja vielä niiden säilyttämisestä viittä minuuttia pidempään?)!!
Jaiks, tämän kuvan jälkeen taitaa olla aika lähteä lenkille/iltapukukaupoille :D Kamera leventää, uskokoon ken tahtoo! Nyt ymmärrän, miksi monissa blogeissa kuvat on otettu sivusta päin... Hahahah, uutta oppii!

Iltapuku on aika perusmusta, La Femmen puku, jonka ostin joskus vuonna kynä ja paperi uudenvuodenbileisiin. Haluan yleensä lisäillä jotain persoonallista asuihin (kukapa ei?), niin ostin sitten Tiimarista joulunpunaisen höyhenpuuhkan, josta ompelin pukuun pikkujouluihin sopivat tuuningit ja askartelin vielä hiuksiinkin sopivan koristuksen. Mitä tykkäätte? Punanen ei kyllä värinä ole mulle omimpia, mutta menköön nyt joulun siivellä sekin...
Takkina oli illalla mokkainen, karvavuorellinen Espritin takki. En omista tällä hetkellä nilkkapituista talvitakkia, joka olisi tietysti ollut passeli iltapuvun kanssa, mutta lisäksi halusin vähän epävirallistaa asua, ettei mene liian pönötykseksi.


Nyt pitää alkaa kyllä valmistella huomista koulutusta. Lähden tänään Helsinkiin työreissulle, luvassa on palaveria, koulutusta ja presentaatiota... Tiukat työpäivät luvassa, huh! Kivaa on se, että pääsen kyläilemään samalla reissulla siskon perheen luona pitkästä aikaa <3 Murukin otti pari päivää vapaata, niin voi lähteä mukaan. Maanantaina ehtisi varmaan käydä vähän kirpparoimassakin Helsingissä....

16.12.2010

Työkiireiden loppukiriä pukkaa

Havaittavissa on ehdottomasti työkiireiden loppukiriä ennen joulua. Jos viikon vielä pinnistelisi, sitten tiedossa olisi reilusti lomaa! Ensin uuden vuoden yli, sitten vähän aikaa töitä ja tammikuun puolessa välissä viikoksi Kanarialle! Ei mikään eksoottisuuden perikuva matkakohteena, mutta aurinkoa ja lämmintä... Kelpaa mulle!

Tänään on kohtapuoliin tiedossa yksi tiukka työpalaveri, johon koitan miettiä päällepantavaa. Asun pitää viestittää päättäväisyyttä ja asiantuntijuutta ja minuahan-ei-lytätä-tyyppistä asennetta. Toisaalta, sama asu saisi kertoa, olen hyvin yhteistyökykyinen ja periaatteellisella tasolla avoin ajatuksillesi. Haastavaa... Pitänee virittyä tunnelmaan miettimällä Blondin kosto 1-elokuvaa. Siis sitä kohtaa, missä Elle Woods näyttää kaikille, mistä blondienergia on tehty! Oikeasti, se elokuva on ihan väärin ymmärretty. Moni näkee sen vaan pinnallisena blondihömppäkomediana, mutta siinä on oikeasti syvempi sanoma siitä, että jokainen voi menestyä omilla avuillaan, kun uskoo itseensä ja muihin. (Jatko-osat on sitten ihan roskaa, ja alkuperäinen ajatus on menetetty.)


Jouduin nyt tyytymään vanhan kameran käyttöön, kun uudesta järkkäristä oli pahimmoilleen akku loppu. No, pikkupokkarilla tuli nyt itseräpsittynä tämmöisiä kuvia. Virallinen valokuvaajani oli itse parhaillaan töissä, joten tähän on tyytyminen :) Tykkään tuosta paidasta hirmuisesti, se on muuten siskolta saatu ja hame kirpparilta, maksoi euron. Jep, problem solved for today!

Eilen illalla kaipasin potkunyrkkeilytreenien jälkeen jotain rauhallista tekemistä, niin selasin joskus ammoin ilmestynyttä Me Naiset-lehteä (numero37/2010 itseasiassa). Drew Barrymoren haastattelua lukiessa mietin, että vaikka kyse on Drewn brändistä ja mielipiteet sen mukaisia, niin ajatuksia se herätti silti, ainakin minussa. Tyyppi sanoi, että menneisyytensä takia hänen ei koskaan ole tarvinnut teeskennellä olevansa täydellinen tai virheetön, ja se on ollut vapauttavaa. Uskon, sillä minusta löytyy myös luulosairausasteikon ulkopuolelta perinteisiä suorittajan oireita, joista haluan ehdottomasti eroon! Sitä opetellessa...

Olisko hyviä vinkkejä sille tielle?


15.12.2010

Uusi alku, uudet kujeet!

Pari sanaa minusta alkuun. Koitan elää ympäristöystävällisesti noin ylipäätään. Myönnän, että minulla on dominoiva kenkäfriikkiysgeeni, mutta syytän siitä isoisän isää, joka oli suutari, sekä isosiskoa, joka jalosti taipumusta ansiokkaasti eteenpäin. Vuosi sitten laskin kenkäparreja olevan liikaa, joten pidin tyttöjeniltaa ja annoin suuren osan pois. Osan myin kirpparilla. Nyt kaappeihin mahtuu taas, ja sekös vasta on inspiroivaa! Havahduin äskettäin huomaamaan, että taisin olla väsynyt ja tylsistynyt. Tekemistä oli vailla muille jakaa opiskelujen ja työnteon takia. Siinäpä ongelma olikin, taisin unohtaa tärkeimmän eli iloisen ja ennenkaikkea pölvästisen humoristisen asenteen elämään. Sanon aina, ettei saa jäykkistellä ja pönöttää, mutta mitäpä oli oma elämä? Älä tee niinkuin minä teen, vaan tee niinkuin minä sanon.

En kuitenkaan halua elää sillä lailla, ja seurattuani ihania blogeja päätin perustaa oman. Harrastukseksi ja kirjoittelun hauskuuden vuoksi! Maailmassa tuntuu olevan kauheasti ihmeellisiä asioita, joita tekisi mieli pohtia ja pureskella, siinäpä tällekin blogille tavoitetta!

Ajatus on kirjoitella kaikenlaisista elämää suuremmista ja varsinkin pienemmistä aiheista, ihanuuksia ja helmihetkiä unohtamatta. Mukana seikkailevat ainakin naisen luottoasusteet: komea mies ja pieni villakoira, jonka kuva alla. Rolfy on 7 vuotta, ja hän ottaa vakavasti tehtävänsä elämän hauskuuttajana ja viluisen emännän lämmittäjänä :)


Olen kesän lapsi henkeen ja vereen, ja arvatkaa mitä ihanaa huomasin tänään? Alle viikon päästä on yö pisimmillään, eli sitten alkaa valostumaan! Pian, ihanaa, saa käyttää mekkoja ja ruskettua! Siihen on vielä vähän aikaa, mutta eiköhän se nopeasti mene... Sillä välin pitänee topata päälle kaikki mitä löytyy ja lähteä pikkukoiran kanssa ulkoilemaan.

Seuraavaan kertaan, *muiskista*!