Olen lukemassa parhaillaan Suvi Tirkkosen "Himoitse, leiki ja rakasta" -kirjaa. Kirja käsittelee nykyisin niin tunnistettavia parisuhteen ongelmia ja miten yksi pariskunta on löytänyt niihin ratkaisun. Alleviivaan ja allekirjoitan :) Naiseus ja oma hyvä olo kunniaan! Nainen, vaikka töissä olisi piinkova uranainen, niin sitä ei tarvitse olla kotona. Kotona saa olla herkkis, naisellinen ja hömppä, jos siltä tuntuu.
Minulla on ainakin selvästi taipumus kantaa vastuuta asioista, jotka eivät minulle kuulu tipan vertaa. Osa kiinnostaa yleisellä tasolla, osa välillisesti tyyliin "jos sä menet omia menojasi, onkohan minulla tänään tyttöilta?" ja osa ei pätkän vertaa, mutta niinpä vaan huolehdin ja kyselen. Miksi ihmeessä? Suhteen alussa päätin, etten ainakaan kanna huolta toisen asioista, en odota mitään (koska olen itsellinen nainen ja tulen mainiosti toimeen ihan keskenäni) ja nautin vaan suhteessa olemisen ihanista puolista, koska niitähän riittää. Olen vähän lipsunut tästä päätöksestä!
Tirkkonen kirjoittaa kirjassaan, että vastoin kuin edellisten sukupolvien kohdalla (historian opettajan koulutus kuultaa hienosti peilauksissa!), nykyisin suhteessa ollaan huvin vuoksi. Molemmat osapuolet tulisivat oikein mainiosti toimeen yksinkin, mutta ovatpahan päättäneet olla yhdessä, koska se on kivempaa. Tai ainakin sen pitäisi olla. Monissa tapauksissa vaan harmaa ankeus on vallannut arjen, ja eipä ihmetellä enää yhtään niitä erotilastoja tarkastellessa. Jos kuitenkin pääsisimme niistä vastuunkantajan/mukanahiimailijan tai minkä lie painolastin kuorruttamista roolimalleistamme ja ihan oikeasti miettisimme, mikä tekee meidät onnellisiksi? Ensin itsen (aseta happinaamari ensin itsellesi...) ja sitä kautta toisen (...ja vasta sitten vierustoverillesi). Ei kuitenkaan kannattane alkaa huolehtia toisen onnellisuudesta, muuten kuin ettei nyt itse varsinaisesti seiso sen tiellä...
Onneksi hankin kirjan käsiini, ennen kuin takana on 20 vuoden onnettomuus, vaan ennaltaehkäisevää elämästä nauttimista voi alkaa harrastella hetimiten. Ei sitten harmitakaan niin paljon vanhempana. Eikä kuullosta yhtään hullummalta nytkään :)
Voisin aloittaa huomenissa naisellisuudesta nauttimisen pukemalla uuden koteloisen pilkkumekon, jonka tilasin Olivia Rougen nettikaupasta. Jos se mahtuu päälle... Viimeksi reilu viikko sitten sovittaessa vielä mahtui. Kyseessä ei ole mikään äitiysmalli tosin, että saattaapa olla jakautumisen jälkeen pieni kavennusurakka edessä...
Naiseudesta ja sen linkityksestä kirjaan vielä muutama ajatus. Tirkkonen ihmettelee, miten suomalainen nainen ei yksinkertaisesti omaa eurooppalaisille äidinmaidon mukana virtaavaa ajatonta tyylitajua. Jostain syystä täällä on totuttu kiristämään huivia tiukemmalle leuan alle, kun ranskalaiset kanssasisaret ovat sitoneet huivinsa elegantille solmulle hulmuavien hiusten lomaan.
