Muutostyö

Ulkoasun muokkaus käynnissä!!

Ei passaa häiriintyä muuttuvista kuvista ja häröistä koetelmista. Löysin paintin ihmeellisen maailman ekaa kertaa sitten windows ysivitosen... :) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Stand up tai sit down

Käytiin eilen Murun kanssa katsomassa mainion Ismo Leikolan show Kuopion Introssa. Olihan taas vatsalihakset kipeänä nauramisesta ja vettä valui silmistä kuin putouksesta konsanaan! Eilisen molemmat näytöset olivat ainakin ihan täyteen myytyjä, luulisin saman asiaintilan vallitsevan tänäänkin. Jos joku aikoo kokeilla onneaan ilman lippua, niin näytökset ovat vielä tänään klo 18 ja klo 21, parin tunnin setti hekotusta luvassa :) Menkää pidentämään ikäänne ihmeessä!

Kuopio Repee- festareiden (komediafestarit Kuopiossa kesäkuun toisella viikolla) ohjelma oli tuolla jaossa myöskin, ja päätettiin jo ainakin muutama hyvä keikaus, mihin voisi liput hankkia. Pitänee vaan olla ajoissa, koska viime vuonnakin yritettiin mennä a) lipulliseen esitykseen -liput oli kauan sitten loppuun myyty, b) liputtomaan esitykseen -paikka oli jo aikoja sitten täynnä. Eli ajoissa siis oltava.

Jäimme viettämään kaupunkilomaa vaihteen vuoksi, ja kävimme esityksen jälkeen saunassakin Puistokadun residenssissä. Rolfy ei kylläkään viettänyt lomaa, vaan oli entistä virkaintoisempi ja pärisi koko yön rappukäytävän äänille. Sitten yritettiin rauhoittaa poloista ottamalla se meidän kanssa sängyn vyllinkeihin nukkumaan, mutta siitä seurasi lähinnä tepastelua vatsan päällä ja mylläystä millon missäkin osassa sänkyä. Sitten luonnollisesti, kun nousin ylös, tyyppi oikein huokaisi helpotuksesta ja mylläsi itselleen sopivan mytyn. Sen jälkeen Ärrä onkin nukkunut rauhallisesti kuin pieni pentu, kun minä ja Muru yritetään kilpaa kannatella silmäpussejamme aamiaispöydässä. Reilua/Epäreilua? Tosin, mitä muuta sitä yleensäkään voi kaupunkilomilta odottaa, kuin hauskaa iltaa ja melko väsynyttä aamua?

Lähiluomuhyväelämä

 

Tänään oli suorastaan erinomainen päivä. Kävin ensin Hyvänolonkeskus Relaxilla laittamassa räpsyttimet kuntoon. Jenni taituroi taas omista harmaavarpusista astetta buustatummat. Heippa vaan ripsari ja olemattomat silmät taas vähäksi aikaa! Viimeksi tosin kävi niin, että pari päivää ripsien laiton jälkeen kävin lenkillä tuulessa, jossa olo oli kuin Maija Poppasella konsanaan. Niin siinä käsi, että Vänäriä kiertäessä rannan puoleisesta silmästä oli ripset lähteneet. Voiko olla totta, ja onko reilua? No eipä muuten mitään, mutta kun toisessa silmässä oli suunnilleen alla olevan kuvan kaltaiset ripset vielä jäljellä. Peilikuvasta tuli jostain syystä hakematta miekeen taannoinen Kellopeliappelsiini. Jostain syystä, hmh. Vahinko on nyt onneksi korjattu.  

Oon aivan rakastunut pitkiin ruskeisiin kutreihini :) Thaimaan tuliaiset ovat pysyneet toistaiseksi pesuista ja extreme-oloista huolimatta (vrt. Maija Poppanen sekä Breakfast at Tiffany's:n loppukohtaus) hienosti päässä, eikä takkuuntumistakaan ole ollut havaittavissa varoitteluista huolimatta. Pelottaa vaan vähän etukäteen miten ohkaisilta omat hiukset tuntuvat aikaan JP (jälkeen pidennysten). 

Oon pohtinut rankasti näitä lisiä. Kun juoksulenkillä sattui iPodin sufflelta tulemaan Aquan I'm a Barbie girl, aloin pohtia nukkeja. Ihmisiä. Olenko muuttumassa muoviksi? Rauhoittelin itseäni, että naiset kyllä buustailevat ripsiä, kynsiä, tukkaa, ihoa, kroppaa kaikenlaisilla vippaskonsteilla. Eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa niin kauan kun itse tiedostaa mitä on tekemässä. Jos jollain kivoilla extroilla saa olon kääntymään talvimasiksesta auringonpaisteeseen, niin I say go for it! Aika monelle (itseni mukaan lukien) pieni huumori ja hemmottelupläjäys ei tekisi yhtään huonoa ainakaan...

Iltapäivällä suunattiin ihanan kaverin kanssa Kuopiohalliin Terve aikuinen ja Terve ruoka- messuille. Kyseessä on liikunnan ja terveystiedon ope, ja minä hengasin asiantuntevassa seurassa kuuntelemassa seksuaaliterveysvalistusta, mittauttamassa kehonkoostumusta ja sydämen sykintää (Taas tuli todistetuksi, karppaus toimii kaikkia alentavasti!). Olimme yhtä mieltä siitä, että kiersimme jauhetätin (jauho-lisäravinto-pääateria-shakeri-jälleenmyyntiedustaja) kaukaa ja suoraa päätä lähiruoka- ja luomuosastolle. Siellä meikäläiseltä menikin sitten pienissä määrin kuppi nurin, onneksi tuli syötyä vain kevyt salaattilounas... Kaskinaurissosekeittoa, erilaisia luomujuustoja pienistä lähijuustoloista, kuivattuja puolukoita ja mustikoita, tervakastiketta savukalalle...  Ja aivan käsittämättömän halpa luomutori, josta shoppailin maustesekoituksia, kookosmaitoa, goji-marjoja (1e/200g!), teetä ja sen semmoista tarpeellista.

Olin ihan innoissani siellä ruokaosastolla, ilmoitin myös kiinnostukseni lähiruokamatkailuun, jonka tiimoilta on alkamassa uusi hanke Pohjois-Savossa. Siinä olisi tarkoituksena tehdä porukalla reissuja tutustumaan lähitilojen ruuan tuotantoon ja päästä maistelemaan heidän tuottamiaan herkkuja. Mahdollista on myös tehdä retkiä pikkuravintoloihin, joissa tarjotaan lähiruuan periaatteella erikoisempiakin antimia. Lisäksi kerrottiin lähiruokapiireistä, joita käsittääkseni jo toimii Kuopiossakin Muuruveden maatilatorilta käsin (toimitukset siis jo toteutuvat Kuopioonkin :D). Nyt vaan ottamaan tarkemmin selvää käytännöstä, hinnoista jne. Ja olisi tosiaan kiva käydä omin silmin todentamassa tuottajien maatilat, kun lähiruokahan ei ole sama asia kuin luomu. Kyseessä on kaksi vallan eri asiaa!

Messut olivat taas piilovaalimessut, mutta sehän oli arvattavissa. Oli siellä kuitenkin asiaankin ja ihan kivoja kojuja, eli jos asia kiinnostaa niin suosittelen menemään! Messut ovat auki vielä huomenna, joten ainakin ruokapuoleen ja luomutoriin kannattaa mennä tutustumaan :)

Päivän asuna oli kirpparilta jo aikaisemmin löydetty kietaisumekko, joka on oikeasti kokoa XL, mutta sen saa kiedottua ihan näpäkästi istuvaksi paketiksi. Kaulassa oli Sinkkuelämäätä seuranneille Carrie-korusta tuttu muunnelma, jossa lukee Bonjour. Olen koruun aivan hullaantunut, vaikkakaan en yleensä käytä kultaisia koruja. Poikkeus vahvistakoon säännön!

Vielä loppuun kihinää ja kärinää eduskuntavaaliehdokkaista, joita nyt popsahtelee kuin sieniä sateella. Tarkoituksena lienee päästä eroon mahdollisimman suuresta määrästä flyereita ja muita oheistuotteita. Tänään testasin monta kertaa, kun tyyppi tuli tyrkyttämään esitettään. Jäin odottamaan puhetta, keskustelun avausta tai jotain aloitetta, mutta ei mitään, tyypit vaan kääntyivät pois ja seisoskelivat muina miehinä etsien seuraavaa, kelle lippulappunsa ja karkkinsa tyrkätä. SIIS MITÄ!!! Tässäkö ovat kansakuntamme päättäjät?? Veteliä, huomaamattomia ja laiskiaisia. Niitä on 20 tusinassa. Missä mielipide? Missä vaikuttamisenhalu? Itkettävää politikointia, älkää äänestäkö tuommoisia. Pyrkikää edes juttelemaan ehdokkaanne kanssa, mitä mieltä hän on sinulle tärkeistä asioista!

Maaliskuun viimeisen viikonlopun tehobiisinä Duffyn Mercy, enjoy! http://www.youtube.com/watch?v=y7ZEVA5dy-Y Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kypsät kirjoitukset

Koulu alkaa nyt sitten virallisesti olla takana päin ainakin tällä erää. Diplomityö on parhaillaan sitomossa ja menee viralliseen arvosteluun ensi viikolla, tänään kävin kirjoittamassa kypsyysnäyteen (löytyy jo julkaistuna osoitteesta http://www.viherpesua.vuodatus.net/) ja tentit on (mitä luultavammin) tentitty. Viimeiset tenttitulokset vielä viipyvät, mutta perstuntuma sanoo niiden menneen nyt vähintäänkin läpi. Toivotaan parasta.

Ehkä varovasti arvioiden vuosia olen haaveillut tästä tilanteesta. Tiedättekö sen ajatuksen, että mahtavaa sitku ei tarvii enää töiden jälkeen miettiä koulujuttuja, tai vaihtoehtoisesti koulun jälkeen lähteä töihin? Ettei vapaa-ajalla tai telkkaria katsoessa ihan pienen pieni ääni mielessä muistuta harkkatyöstä, jonka deadline lähenee. Tai tehtävästä, jonka totuuden nimissä voisi tehdä vähän paremmin. Tai tentistä, johon fiksu alkaisi kyllä jo lukea tämän leffan katsomisen sijaan.

No, nyt sitten opettelen ihmettelemään juuri sitä tunnetta. Oon oikein oottamalla odottanut, milloin se valkenee? Aikaahan onkin maailmassa vaikka miten paljon tällä hetkellä. Ihmeellistä. Mutta ei se oikein vielä ole ihmeelliseltä tuntunut. Olen houkutellut dippafirmaa hoitamaan oman osuutensa loppuun ammattiliiton välityksellä, että siinäpä vasta rentouttavaa toimintaa.

Nyt sitten voisi alkaa katsella työjuttuja uutta intoa puhkuen! Katsotaan mitä seikkailuja kevät vielä tuokaan tullessaan, mutta (vaikka virallisesti en ole vielä valmistunut), niin voinen laskea yhden etapin ohitetuksi.

Ihan kohta voi jo alkaa valmistautua keväilemään kotonakin. Pääsiäisen sijaan meillä vietetään kevään ja auringon juhlaa, johon kahden Frendit-fanin kotona kuuluvat oleellisesti Tipu ja Ankka. Molemmat ovat päätyneet meille mittavan pelastusoperaation seurauksena. Chick and Duck majailevat useinmiten vehreän ruohon äärellä, mutta välistä milloin missäkin lähipiirin tenavien käydessä kylässä. Tämä kuva on kylläkin viime keväältä, mutta fiilistellessä mennään :)

Posketonta

 On siis kevät, ja sitä pitää asiaankuuluvasti juhlistaa. Oheiset kuvat ovat "ennen"-tyyppisiä kuvia, ja kirjoituksen lopussa paljastuu salaylläri.

Noissa kuvissa näkyy nyt se itseompelemani hamonen taannoin mainitsemastani sirkus-karuselli-kertakaikkiaan-ylitsepääsemättömästä-kankaasta. Se on jo ollut monessa mukana ja todistanut a) rutistuvansa helposti ja b) olevansa silti kelpo hame, joka päällä pieni rapatessa roiskuu-tyyppinen mellastus ei haittaa.

Eilen oltiin vähän juhlistelemassa tenttieni loppumista, ja kotona kokkaillun aterian jälkeen suuntasimme porukalla Cheekin keikalle Puikkariin. Voi apua, hauskaahan meillä oli, mutta eihän se poski nyt ehkä ihan meikäläisen mielestä parhainta musaa edustakaan (vaikka eturivissä keikalla heiluinkin, mainittakoon, ettei silminnäkijät ala naljailla...). Hilpeässä mielentilassa ne kesärenkutukset toimivat ihan mukiinmenevästi, ja sehän on tärkeintä.

Hauskuutta aiheutti myös havainto, että jokainen biisi taisi päättyä räjähdys-soundiin. Mulle tuli aivan lähtemättömästi mieleen frendien Ross ja sen musiikit :D Kuka havaitsee yhtäläisyydet?  Repeilin siellä keikalla sitten sille mielikuvalle ihan pipo pinkeenä, mutta kuten sanottua, hauskuus on pääasia. 

 

 Josta siis saakin aivan loistavan (?!) aasinsillan tähän loppuun. Istuin siis eilen ihanat 5,5 tuntia kampaajalla, jossa Miia värjäsi multa hiukset ja leikattiin niitä samalla vähän pidemmiksi. Sinettikiinnityksellä Thaimaan-tuliaset laitettiin osaksi omaa pehkoa, ja hyvin ovat ainakin vuorokauden verran tuntuneet pysyvän. Ihana ihana pitkä tukka ja ruskea vielä, tykkään ainakin itse tosi kovasti!

Mulla olikin itseasiassa pari vuotta sitten melkein vuoden tumman ruskea tukka, ja tykkäsin siitä silloinkin ihan hullun lailla. Loppujen lopuksi kyllästyin juurikasvuun, joka pukkasi hurjaa vauhtia näkyviin, sen verran eloveenaa on tuo oma väritys. Nyt kuitenkin käyn uuteen taistoon sitä vastaan Miian suosiollisella avustuksella :) Jippakaijaijei!

Kuva on kyllä vähän räpsy eilisillalta, mutta halusin laittaa todistusaineistoa jo nyt. Ja tällä hetkellä olo on niin vätystynyt, ettei voi kuvitellakaan ottavansa julkaisukelpoisia kuvia...

What's with the shoes?

Olen lukenut tilastomatikkaa viimeiset pari viikkoa NIIN ahkerasti, että alan kohta kirjoittaa vakavaa tekstiä regressioanalyysistä, kun  muutakaan ei elämääni enää mahdu. Laskin tänään kaksi entistä tenttiä, ja osasin (joskin prujun, tilastomatikan kirjan, muistiinpanojen, MAOLin ja Betan tuskin havaittavalla avustuksella) melko hyvin kaikki tehtävät. Päätin, että on aika minipalkita itsensä, jotta jaksan vielä parin päivän luku-urakan. Niinpä, mikäs sen mukavampaa kuin tsekkailla minkälaisille kengille olen tämän vuoden puolella onnistunut tarjoamaan uuden kodin (ja apua, on vasta maaliskuu...). Saanko esitellä: Shoes, oh Shoes!

Yllä patsastelevat brittiherraskaiset hankin Dinskosta itselleni palkinnosta edellisestä (ei-niin-kovin-mielenkiintoisesta) tentistä muutama viikko sitten. Olen jo kipsutellut niillä aurinkoisilla keleillä, ja ne buustaavat kevättä ainakin viikon eteenpäin joka kerta!

Nämä mustat timanttiset Muru toi minulle viime viikolla piristykseksi ihan muuten vaan, kun olin lukenut niin ahkerasti matikkaa ja koska halusi vaan ilahduttaa <3. Mistä tunnistat hyvän miehen, osa xx: hän ymmärtää ostaa sinulle kenkiä pyytämättä silloin tällöin. Näitä en ollut edes nähnyt etukäteen, erinomainen valinta!

Riikka Pulkkinen on kuulemma tokaissut, että "nainen tarvitsee elämässään huumoria ja punaiset korkokengät. Tohtorin tutkinto on hyväksi, muttei välttämätön. " Stalkkasin tämän viisauden kaverini facebook-statuksesta ja kopion työpöydälleni muistilapuksi. Kyseinen kaveri tosin ei näitä hevillä hyväksyisi korkokengiksi (siinä rajalla se on mullakin), mutta niistä sentään kuuluu kipakka kävelyääni! Ostin nämä Charlotte's Secondhandista toissapäivänä totaalisena heräteostoksena, kun ajattelin niiden sopivan duunailemani toffeemekon kanssa (saatte siitä kuvia tulevaisuudessa, kunhan vedän sen päälleni). Kyseinen puoti ei kylläkään vieläkään saa synninpäästöä minulta, vaikka kengät sieltä löytyikin. Ensin pitää siivota puoti kuntoon ja somistaa huimasti kivemmaksi!

Aurinkoiset donnaseni löysin Espanjasta Santa Cruzin sunnuntain katukirpparilta. Maksoivat espanjaksi tingittynä 2 euroa :) Muru nämä itseasiassa bongasi, ja ihastuin täysin. Nämä testattiin sillä reissulla jo rankoissa olosuhteissa, kun lähdettiin hövelisti porukalla syömään ulos ja päädyttiin äidin toiveesta vaeltamaan jonkun luostarialueen kinttupolkua ylös ja ylös kivenmurrikoiden välistä. Laukussa oli kankaiset ballerinat, mutta fiksuna ajattelin niiden olevan herkemmät kiville kuin näiden korkkareiden. Jaloista ei ollut ilmeisesti niin väliksi... Kengät eivät kuitenkaan suttaantuneet ja porukalla riitti veistelemistä vaeltajamestarista.

Kuten näkyy, vuosi on alkanut lupaavasti. Kesää, Jenkkilän matkaa ja mahdollista joulun Thaikkulan reissua odotellessa... Iloisiin näkemisiin!

Rosollimummo ja tattarikuhilas

Tiedättehän sen mummotyypin, jolla on lyhyt permanentattu tukka? Heitä kuuluu lähes jokaisen lähipiiriin ja heidän suustaan pääsee toteamuksia, kuten "mihinkä sitä nyt kotoaan lähtis" tai "mitä minä nyt sinne" ja muuta vastaavaa, ehkä pessimistissävytteistäkin propagandaa.

Murun mukaan muutos rosollimummoksi alkaa väistämättä naimisiinmenon jälkeen. Silloin hehkeästäkin, pitkätukkaisesta lyylistä kuoriutuu (käsittääkseni välittömästi tai ainakin piakkoin hääyön jälkeen) harmaavarpunen, joka leikkaa tukkansa, parhaimmillaan permanenttaa sen, vähän levähtääkin ehkä. Ja sitten sitä on jumissa lyhyttukkaisen naisen kanssa.

Suoraan sanottuna en tiennyt, että tahtomisen ilmaisemisella virallisen tahon edessä on noin suuri vaikutus parisuhteen kauniimpaan osapuoleen. Tämä selittänee miesten haluttomuutta avioitumiseen joissain tapauksissa, pelko on ymmärrettävä ja jossain määrin yleistettävissä ympäröivän populaation perusteella. Itse olen mieluummin pohtimatta, mitä toiselle osapuolelle avioitumisen jälkeen käy... ehkä se on sama kuin synnytyksessä: kipua ei voi etukäteen kuvitella eikä jälkeenpäin muistella. Tämä mielikuvituksen rajoitus varmistaa ihmisrodun jatkuvuuden. Yksiavioisuus edesauttaa ihmisen suhteellisen hidasta lapsenkasvatusta, joten myös virallisen avioliiton solmimisen vaikutuksia lienee parempi olla miettimättä. Sitä vastoin on erinomaisen kannatettavaa olla romantikko, odottaa kosintaa, haaveilla hääpäivästä, komeasta sulhasesta ja lahjaröykkiöistä sekä tutisevasta kermakakusta. Ehkä se rosollimummokin saadaan houkuteltua tattarikuhilaansa (miespuolinen vastine) kanssa paikalle lupaamalla karjalanpaistia ja piirakkaa iltapalalla...

Totuus kylläkin on, että rosollimummoutumisen oireet saattavat alkaa esiintyä jo ennen papin aamenta. On niin kiva jäädä kotiin oman kullan kainaloon ja napostella telkkaria katsoessa. On niin helppo jäädä kotiin. Erityisesti talvella vaatii viitseliäisyyttä lähteä mihinkään enää iltaisin, kylmää ja tuiskua vastaan taistelemaan.

Mutta nyt on kevät, ja ihmisetkin alkavat toivottavasti kömpiä talviuniltaan! Aloitin eilen varovasti verryttelemään käymällä elokuvissa rakkaan ystävän kanssa. Black Swan oli kyllä ehdottomasti palkintonsa ansainnut! Ensimmäinen ajatus elokuvan loputtua oli, että tekee mieli oksentaa. Henkinen vaikuttavuus oli niin suurta, että se etsi fyysistä ulospääsykeinoa. Kotonakin vielä tärisin ja vääntelehdin malttamattomasti. Huikea, huikea elokuva! Yleensä valitsen helppoja, viihdyttäviä elokuvia, joissa on mielellään erittäin onnellinen loppu. Tämä elokuva näytti, että ehkä helpoin ei aina ole paras valinta.

Jatkan kultturointia tänään, mennään Murun kanssa kantsomaan VB valokuvakeskukselle Madventures näyttely, ja ensi viikolla mahdollisesti suunnataan Kaupungin museoon tarkastamaan sademetsän kansa-näyttelyä. Tanssijalkaakin alkaa vipattaa jo lupaavasti... mutta tiedän sen sammuvan illan tullen. Voisiko joku pliis perustaa tanssipaikan, jonne voisi mennä bailaamaan päivällä??? (Vai pitäisikö vaan aloittaa zumbaamaan?) Kamera on ollut akku tyhjänä viikon päivät ja minä olen lukenut hullun lailla viimeiseen (!!!) tenttiin joka on ensi viikon keskiviikkona. Kyseessä on tilastomatikka (no ylläri!!). Oon kuitenkin tehnyt vaikka mitä muutakin! Tein siitä kankaasta huipun hameen, oon saanut uudet kengät Murulta lahjaksi, palauttanut dippatyön ja joogannut. Hameesta ja muista laitan kuvia, jahka tuo akku latautuu.

Aurinkoista viikonloppua! (Ohessa viikonlopun tehobiisi) http://www.youtube.com/watch?v=gOgpdp3lP8M&feature=autoplay&list=QL&index=6&playnext=6.

PS. ja toivottavasti kaikki kyynikot huomaavat pilkkeen kirjoittajan silmäkulmassa naimisiinmenon suhteen... Minulla olisi kyllä kaikista kokemuksista ja varoituksista huolimatta toiveissa vielä joskus avioitua... pitää varmaan hankkia hiustenpidennykset ajoissa ;)

Valmistujaismekon synnytys jatkuu...

Tänään kävin hankkimassa kankaat hoviompelijan minulle ompelemaan mekkoon. Tänään on luvassa proton sovitus, saa nähdä kuinka istuu! Onpa hyvä, että kävin myös syömässä erinomaisen pihvilounaan Murun kanssa juuri äsken. Eli jos mekko ei sovi mahan kohdalta, sitä ei lasketa. Eikö niin? 

Samaa mekkoa on sitten valmistujaisten jälkeen tarkoitus käyttää kesän hippaloissa, tai sitten säästän sitä ihanista ihanimpaan, eli rakkaan ystävän häihin!! Hurraa, lapsuudenystävä avioituu ja minä saan kunnian olla kaasona! Aivan mahvaa, muistan kun pienenä juteltiin, miten joskus ollaan aikuisia (no siitä en vielä tiedä) ja mennään naimisiin ja ollaan toistemme kaasoja ja sitten ollaan naimisissa. Hmm, kuulostaa aikuiselta, muttei välttämättä ole sitä sen enempää. Heh, ei passaa ottaa elämää liian vakavasti :) Meillä ainakin Murun kanssa on kaikenlaisia salasuhteita ja lomaromansseja toistemme kanssa. Vietämme myös kaupunkitreffejä ja kaupunkilomailuja kotikaupungissa, jotta arki ei ala liikaa painaa. Ja suhdekin pysyy tuoreena, kun vähän väliä ihastuu toiseen uudelleen vatsa täynnä perhosia ja varpaat kippuralla <3

Eurokankaasta löytyi myös viereinen kangas, josta en vaan päässyt yli. Minun oli loppuviimeksi haettava se kaupasta ja nyt sitten pähkäilen, mitä siitä syntyisi?

Luovuutta peliin ja dokumenttia kehiin myöhemmin, mutta nyt sovittelemaan juhlamekon protoa.

Kevät toi, kevät toi puutarhurin... ja ompelijan. Ja hyperaktiivisuuden

Laskin keväänensimmäiseksi päiväksi maaliskuun ensimmäisen. Aurinko paistoi, vesi lirui kadulla, ja minulla alkoi vastuttamattomasti kolottaa viherpeukaloa. Ja niin siinä taas kävi, että tulevan päivän tentistä huolimatta multamyttyset valtasivat ikkunalaudat ja jotakuinkin jokaisen tasaisen tason meidän huushollissa.

 Laitoin kasvamaan basilikaa, erilaisia chilejä, amppelitomaatteja, sitruunamelissaa, ruohosipulia sekä kaksi palmua.

Muut ovat vanhoja tuttuja jo aikaisemmilta vuosilta, mutta palmuja odotan jännityksellä!

Myöskin chilien kasvu on hauskaa seurattavaa, kun ne ovat itse kasvattamieni edelliskesäisten punaisten paholaisten jälkeläisiä. Näinköhän ne ovat kasvukysyisiä? Olen antanut eri lajeille nimiä:

Javier Gonzalez on melko suuri, ja lemmekkään tulinen laji, jopa lepsu.

Donna Gonzalez on ärhäkkä ja pippurinen, kooltaan pieni ja muikea señorita.

Icha Gonzalez on jälkimmäisten risteymä (tai saattaa olla pelkästään toistakin), ristiinpölyteltynä kasvatettu. Aika tujakkaa se oli, äitiinsä tullut :)

Viherpeukalovillityksestä huolimatta sain kuin sainkin vielä luettua tenttiin, ja kappas, sehän meni tosi hyvin :) Ostin itselleni palkinnoksi jo kauan himoitsemani kengät Dinskosta.

Yleensä löydän kaikenlaiset tarvittavat systeemit kirppareilta, mutta nämä kengät olivat valinneet minut, eikä vastaan sanomista ollut. Tentin jälkeen marssin kauppaan ja olin hyvällä omalla tunnolla onnellinen siitä, että kukaan ei ollut kävellyt ihani kevätkenkiäni linttaan ennen minua :) Laitan kuvan kengistä tänne vielä viikonlopun kuluessa.

Loppuun vielä pari kuvaa viimeisiltä pakkasilta, jotka nyt ovat ihanasti ohitse ja kevät on virallisesti tullut! Jippii!

 Loppuhuomautuksena todettakoon, että kyllä, uskaltauduin testaamaan ystäväämme turjaketta myös kaupungilla niin sanotusti tosi toimissa. Kukaan vastaantulijoista ei edes vilkaissut kahta kertaa! Ainoastaan rakas Muruseni, jonka kanssa meillä oli kohtalokkaat salatreffit keskellä toria, repesi jo kaukaa nauramaan eikä ollut nahoissaan pysyä minut nähtyään. Osasyynä saattoi toki olla VASTAAVANLAINEN turjake, joka hänellä oli päässään! Haa, oli saanut sen töistä ja sitten se päässä ihan muina miehinä patsasteli! Niinpä siis turjakepariskunta piti treffinsä ja sopi, että karvakasat rajoittukoot yhteen villakoiraan (ainakin seuraavan talven pakkasiin saakka ;D)