Laskin keväänensimmäiseksi päiväksi maaliskuun ensimmäisen. Aurinko paistoi, vesi lirui kadulla, ja minulla alkoi vastuttamattomasti kolottaa viherpeukaloa. Ja niin siinä taas kävi, että tulevan päivän tentistä huolimatta multamyttyset valtasivat ikkunalaudat ja jotakuinkin jokaisen tasaisen tason meidän huushollissa.
Laitoin kasvamaan basilikaa, erilaisia chilejä, amppelitomaatteja, sitruunamelissaa, ruohosipulia sekä kaksi palmua.
Muut ovat vanhoja tuttuja jo aikaisemmilta vuosilta, mutta palmuja odotan jännityksellä!
Myöskin chilien kasvu on hauskaa seurattavaa, kun ne ovat itse kasvattamieni edelliskesäisten punaisten paholaisten jälkeläisiä. Näinköhän ne ovat kasvukysyisiä? Olen antanut eri lajeille nimiä:
Javier Gonzalez on melko suuri, ja lemmekkään tulinen laji, jopa lepsu.
Donna Gonzalez on ärhäkkä ja pippurinen, kooltaan pieni ja muikea señorita.
Icha Gonzalez on jälkimmäisten risteymä (tai saattaa olla pelkästään toistakin), ristiinpölyteltynä kasvatettu. Aika tujakkaa se oli, äitiinsä tullut :)
Viherpeukalovillityksestä huolimatta sain kuin sainkin vielä luettua tenttiin, ja kappas, sehän meni tosi hyvin :) Ostin itselleni palkinnoksi jo kauan himoitsemani kengät Dinskosta.
Yleensä löydän kaikenlaiset tarvittavat systeemit kirppareilta, mutta nämä kengät olivat valinneet minut, eikä vastaan sanomista ollut. Tentin jälkeen marssin kauppaan ja olin hyvällä omalla tunnolla onnellinen siitä, että kukaan ei ollut kävellyt ihani kevätkenkiäni linttaan ennen minua :) Laitan kuvan kengistä tänne vielä viikonlopun kuluessa.
Loppuun vielä pari kuvaa viimeisiltä pakkasilta, jotka nyt ovat ihanasti ohitse ja kevät on virallisesti tullut! Jippii!
Loppuhuomautuksena todettakoon, että kyllä, uskaltauduin testaamaan ystäväämme turjaketta myös kaupungilla niin sanotusti tosi toimissa. Kukaan vastaantulijoista ei edes vilkaissut kahta kertaa! Ainoastaan rakas Muruseni, jonka kanssa meillä oli kohtalokkaat salatreffit keskellä toria, repesi jo kaukaa nauramaan eikä ollut nahoissaan pysyä minut nähtyään. Osasyynä saattoi toki olla VASTAAVANLAINEN turjake, joka hänellä oli päässään! Haa, oli saanut sen töistä ja sitten se päässä ihan muina miehinä patsasteli! Niinpä siis turjakepariskunta piti treffinsä ja sopi, että karvakasat rajoittukoot yhteen villakoiraan (ainakin seuraavan talven pakkasiin saakka ;D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti