27.4.2011

Eläköön, se pieni SUURI ero!

Flunssa iski kiinni minuunkin ja kaktus muutti kurkkuuni asumaan pääsiäisen pyhien kunniaksi. Eipä valittamista sinänsä, että pitkään aikaan en olekaan sairastellut, mutta eihän tämä ikinä mitään erityistä herkkua ole. Lisäksi Saunalahti on päättänyt heittää kaikki käyttökatkoksensa peliin kerralla, eli muutamiin päiviin nettikään ei ole toiminut odotetulla varmuudella. Nyt sitten sain älynväläyksen ja muistin vanhan mokkula-ystäväni, jolla sain koneen verkoille taasen. Ja heti kirjoittamaan, pursuan burleskia!

Pitkäperjantaina suuntasimme siis Murun kanssa Wanhaan Satamaan burlesque-bileisiin. Menimme ajoissa, koska luotettavalta taholta kuultujen tietojen mukaan esitykset todella alkaisivat jo ysiltä. Siellähän me sitten, "jotain ihanaa ja punaista"-drinkkiemme kanssa täysissä tällingeissä hengailimme ja vietimme huisin hauskan illan! Olin katsomassa ensimmäistä kertaa burleskia, ja se oli ihanaa! Joskin ihastelun lomassa repeilin aika taidokkaasti joidenkin amiskanmäeltä satamaan valuneiden tyyppien ilmeille, kun esityksiä katsoessa tuntuivat silmät tippuvan päästä. Jotain rajaa! Nämä nyt ovat tyylikkäästi ja hyvällä maulla toteutettuja taiteellisia esityksiä! Tease more than strip!





Illan teeman innostama intouduimme Hyvänolonkeskuksestakin tutun luottokosmetologi Jennin kanssa keskustelemaan naisena olemisen mahtavuudesta! Kyllä olo on eritoista, kuin harmaavarpusella, kun vähän lisää silmiin säihkettä ja punaa huuliin! Ja ihanat kengät! Niillä vasta maailma valloitetaankin! Murukin osallistui keskusteluun naiskauneutta arvostavana osapuolena, ja kiitteli Jenniä hyvillään yhteistyömme tuloksista :) Tosin, myönnettäköön nyt minihuomautuksena, että tällä hetkellä olo ei ole erityisen säihkyvä, kun nenä on tukossa ja ainoa loistava kohta on nenän punainen pää... Mutta ei se mitään, tasoitan oloa katsomalla Burlesque-elokuvan ja haaveilemalla tanssiharrastuksesta.

Hyvänolonkeskuksesta mieleeni tulikin, että siskoni kävi kokeilemassa siellä luomukasvohoidon, ja kiitteli sitä maista taivaisiin. Pääsen itsekin testaamaan hoidon viikko vapun jälkeen. Erityisesti plussaa luomuudesta, sillä sain viime viikolla rakkaalta ystävältä synttärilahjaksi Marjoja ja maskaraa-kirjan (Noora Shingler -Kemikaalicoctail), jonka lukemisen jälkeen olen pitänyt kotona vallankumousta lisäaineita, parabeeneja ja alumiinia vastaan. Aaaargh, mitä kaikkea meihin kuulkaas lykätäänkään!

Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että minullakin (ja tiedän monia, monia!) on selittämättömiä vatsavaivoja, vaikka karppaan, en syö viljaa, en syö laktoosia, vältän sokeria jne jne (=olen ruokarajoittuneisuuden kävelevä mallilapsi). Olisiko syy lisäaineissa? En kyllä kovinkaan kauheasti käytä eineksiä, vaan enemmänkin vain semmoisia tuotteita, mistä näkee mitä ne ovat olleet eläessään. Mutta jokuhan on syynä siihen, että vatsa leikkii välillä rantapalloa, toimii milloin sattuu ja herkistelee milloin mistäkin. En vaan suostu uskomaan, että "sinulla nyt vaan on herkkä vatsa ja ärtynyt suoli, hei relaa vähän." Mutta yritän silti kaikkeni, ettei maidosta tarvitsisi kokonaan luopua, kuten Shingler suosittaa.


En myöskään haluaisi enää rajoittaa syömisiäni yhdelläkään uudella tavalla. Kyllähän sitä pelkkää kaalia kotioloissa syö, mutta vieraaksi meneminen on sitten vähän vaivalloista. Tosin, voin kai ajatella vähän vähemmän tiukkapipoisesti ja syödä kyläillessä sitä, mitä voin ja ehkä joskus joustaa vähän. Niinhän Paula Heinonekin tekee (joskaa en ihan kaikesta ole Heinosen kanssa samaa mieltä ravitsemusasioissa... Mikä käy toiselle, ei välttämättä käy toiselle). Eiköhän kuitenkin niin, että mikä on luonnollista ravintoa ihmiselle ilman kemikaalikuorrutusta, pätenee nykypäivänäkin ilman sen kummempaa stressailua.... No nyt tämä ravitsemuspohdiskeluksi. Taidan siirtyä leffan pariin parantelemaan, jotta vappuhulinoissa olisin taas iskussa :)

19.4.2011

Pikamammailua ;)

Ensiesittelyssä ennakkoa mammailusta :) Eli tilauksesta ompelemani kietaisumekko pääsi nyt kuviin valmistuttuaan, ja lähtee viikonlopuksi jo uuteen kotiinsa. Tyyny toimitti vauvamahan virkaa, joten turhiin uteluihin pikapullahtamisesta ei ole syytä ryhtyä XD.




Salaisuuksien yö Kuopiossa

Tiedoksi kaikille, jotka ikinä väittävät, ettei KUOPIOSSA KOSKAAN TAPAHU MITTÄÄN: Nyt tapahtuu :) Jos siis ihanuus kiinnostaa, niin Pitkäperjantaina Wanhan Sataman lauteille, mars mars!


Kaikille kiinnostuneille välitettäneen tieto Salaisuuksien yöstä Kuopiossa! Alla astetta virallisempi tiedote :) (Kuva: Olivia Rouge)

Pitkäperjantai 22.4.2011. Tapahtumapaikka Ravintola Wanha Satama. Burleski-työpaja alkaen 20:00. Esiintymiset alkavat klo 21:00. K-18.

Kolmannen kerran järjestettävässä Salaisuuksien yössä esitellään tällä kertaa maailmanluokan burleskitaiteilijoita sekä nykysirkusta.  Burleskitähdistä mukana on  Loulou D´vil, joka kilpailee kesäkuussa Las Vegasissa järjestettävissä Burlesque Hall of Fame Weekendissa.

Illan ohjelmassa on burleski-työpaja naisille, ilma-akrobatiaa, Olivia Rouge, Amazin´ Tangobatics, Miss Acrolicious, DJ Dee Dee,  Eve Diamond´s Nail Salong sekä skumppabaari.Myös asiakkaiden toivotaan pukeutuvan burleskiteeman mukaisesti, tosin tavanomaisissakin vaatteissa tapahtumaan voi osallistua. Paras puku perinteisesti palkitaan.

15.4.2011

Ja sehän on perjantai

Jokainen varmaan tietää sen tunteen joskus, kun seinä meinaa nousta vastaan jokaisella suunnalla, minne sitten meinaakaan kääntyä. Tässä on ollut jonkin aikaa semmoisia maanantai-perjantai-viikkoja, että kohta vaan aina huomaa olevan viikonlopun. Ja sama alusta. Ja ettei mikään vaan muutu.

Sehän tietysti ei ole totta, kun tarkemmin ajattelee. Oonhan valmistunut. Oonhan saanut kiinnostavia työtarjouksia. Lyhytaikaisia ja vähän pidempiaikaisia. Katsotaan miten niiden käy, edellä mainittu ainakin kiinnostaisi ihan tosi paljon :) Olen myös ommellut monta vaatetta siskokullalle, ja kärsinyt nahoissani monta takaiskua (en puhu nyt mistään itsepuolustuslajista). Välillä menee hermot, aaargh. Mutta sitten onneksi tulee aina pieniä pilkahduksia, joiden avulla muistaa, ettei sitä nyt niin jumissa ehkä olekaan.

Kävin tänään keskustelua sinänsä rohkaisevan tahon kanssa. Tämän keskustelun anti oli se, ettei aina tarvii suorittaa, ettei aina tarvii pystyä enempään ja että saa olla väsynyt ja pettynyt, mutta ei auta jäädä lammikkoon makaamaankaan. Pitää saada ajatukset virkeiksi :) Eikä asiat nyt niin huonosti koskaan ole, etteikö ne voisi huonomminkin olla. (Tosin tätä vaihtoehtoa jälkimmäiseltä kannalta ei kannata ehkä liikaa miettiä.)

Nyt siis voi vaan ajatella, että pitää tehdä jotain ja niin hyvin kun taitaa. Sitte lopulle ei voi mitään. Se vaan on niin, että nyt sattuu tämmösiä asioita elämässä, ja toisen kerran sitten muunlaisia asioita.

Viikonlopun tehobiisiksi valitsin seuraavan: http://www.youtube.com/watch?v=CD2LRROpph0

Perjantaista viikonloppua, palailen vähän iloisempana taas asialle seuraavan kerran! Otin hyviä kuvia keväänkeltaisesta kietaisumekosta, jota teen parhaillaan systerille. Pelkästään jo väristä tulee hyvälle mielelle, toivottavasti se mekkokin onnistuu hyvin :) Oli tänään kyllä taas tehokas olo, kun mallasin mammalookia tunkemalla topin alle tissi- ja mahaboostia tyynyistä, vääntelin keltaista mekkoa päällä ja radiosta kuulu just banana boat song. Repesin sitten kyllä siinä vaiheessa aika totaalisesti :D Että ei niin synkkää ehkä kuitenkaan!

14.4.2011

Tykkää...ei tykkää....tykkää...

Kävin tiistaina kampaajalla Mini Ladyssa, jossa Miia taas taituroi hiukseni uuteen nousuun. Oma blondi kun meinaa melko rivakkaa tahtia puskea juuresta, niin pitäähän kutreja huoltaa. Nyt laitettiin astettaa jämäkämpää ruskeaa, toivottavasti pysyy jo paremmin! Vaalean päälle laitettuna eka kerta kun saattaa kuulemma ja näemmä vähän liukua pois ekan kuherruskuuden kuluessa. Ruskea on silti rakkauteni vielä, mutta...


Olin Petosella jo melkein puoli tuntia ennen varsinaista aikaa, ja muistelin viime kerralta lähellä sijaitsevan Pyörön kirpparin. No, tehokkaasti vaan penkomaan (yllättävän hyvä kirppari muuten, ei pidä antaa ensi silmäisyn hämätä). Kiertelin pöytiä, ja hätäpäissäni olin jo poislähdössä, kun kuvan mekkonen sattui silmiini. Ihastuin malliin, joten ostin sovittamatta. Ainut murheenkryyni on tuo tumma kuosi. En osaa päättää tykkäänkö siitä yhtään vai siedettävissä määrin. Aika tumma näin kevääksi, toisaalta siinä on pieniä violetteja neliöitä (,jotka ei kyllä kuvassa oikein näy), joista jotenkin tykkään oudosti. Annan siis mekolle mahdollisuuden.


Ajattelin hyödyntää mekkoa ainakin kaavamuokkailuissa, voinhan aina samalla mallilla ommella itelleni hiukan iloisemman värisen näin kevääksi ja kesäksi. Itse asiassa, kävin tsiigailemassa Nelliinan vaatehuoneen (http://www.olivialehti.fi/Blogit/Nelliinanvaatehuone/tabid/345/Default.aspx) kirjoitelmia, ja aivan rakastuin Niinan ompelemaan sydänmekkoon. Ehkä pitää alkaa katsastella vastaavia kankaita... ja plussaa kierrätysaatteesta!

Mekko sai ensiulkoilunsa minun päälläni Oili-hankkeen (korkeakoulutettujen yrittäjyyssparrausta) tapahtumassa tiistaina illan kähmässä keskustassa. Jalassa oli ensi kertaa tänä keväänä myös punaiset korkkarit. Voi, miten ihana kevätfiilis niistä tulikaan, aivan kerrassaan mahtavaa!! Oilin porukka on muutenkin niin inspiroivaa, että tulen niistä miitingeistä aina hymy huulilla ja pää täynnä ideoita. Vai mitä sanotte tästä: ensi viikon keskiviikkona saman asian tiimoilta on järjestetty skumppa-aamiainen, jossa hankkeesta kerrotaan uusille inspiraatiota ja tukea kaipaaville! Mikäli joku haluaa lisätietoa, niin osoitteesta http://oili.uef.fi/etusivu löytyy.

Lisäksi haluan vinkata lukemaan Alf Rehnin kolumnin. Löytyy osoitteesta http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/104664.html. Inspiroivaa loppuviikkoa kaikille!

11.4.2011

Rokkipaita


Tänään hurjistelin Murulle t-paidan ompelukoneella. Muru löysi Espanjan reissulta t-paidan, jonka muotoon tykästyi kovasti. Ollaan yritetty löytää samantyyppistä täältä kotosuomesta, mutta eipähän ole tunnut vastaan. Ostin sitten palan hauskaa ei-ihan-perus-mustaa trikoota ja aloin surautella. Hienohan siitä tuli ekaksi miesten paidaksi, mitä olen ikinä tehnyt, vaikka itse sanonkin. Muru poseerasi ja antoi luvan laittaa kuvia.

Nyt on ollut muutenkin aivan hulvaton DIY-vaihe päällä. Oon ommellut kevätvaatteita itselle ja äitiysvaatteita siskolle. Sain viimeisimmän tunikan tänään postiin kohti pääkaupunkiseutua, ja aloin jo vähän suunnitella uutta... Laitan kuvia vaatteista sitä mukaa kun käytän niitä :)




Sitten loppuun ihan pienen pieniä kuvia viikonlopun synttärisankarista. Muistin alkaa haluta blogikuvia puoli neljän aikaan aamuyöllä, aina yhtä hyvä idea neljän tunnin raivokkaan tanssimisen jälkeen :D Pääasia oli kuitenkin, että vieraat olivat ihania, leikit hauskoja (mutta eivät kyllä yhtä hauskoja kuin pikkulikkana!), suklaakakut hyviä, lahjat parhaimmistoa ja hopeakorkkarit sekä carrie-hame saivat ulkoilla pitkästä aikaa! Armaksessa oli kyllä aivan loistavan hyvät bileet, eikä sitten jälkeen päin harmittanut kovastikaan vaivihkaa kohoamaan päässyt pääsymaksu. Hmh, mutta se siitä. Bändi oli paikallaan :)



8.4.2011

Rolfy on viettänyt alkuviikosta asti sairaspäiviä. Se tuntuu hukanneen jonnekin tunnetun seurapiirirakkonsa, ja nyt sitä joutuu juoksuttamaan pikkupisseillä ulkona vähän väliä. Välillä sisällekin sattuu vahinko. Vettä se juo kuin kameli, niin ei ihmekään, että pissattaa enemmän kuin emäntäänsä aamuteen jälkeen. Muutaman päivän tätä menoa katselleensa soitin eläinlääkärille, ja aikahan sitä maanantaille piti sitten varata. Epäilyksenalaisia ovat virtsatientulehdus tai eturauhasvaivat. Niinpä niin, vanhuus ei tule yksin... 

Kyseessä on onneksi vasta seitsemän vuotias temppumestari, joten villakoiraksi vielä nuorehko. Tai ainakin erittäin nuorenmielinen :)  Ohjeeksi maanantaihin asti tuli pitää lämpimänä ja pestä huolellisesti ulkoilun jälkeen. Pitää myös antaa juoda tietysti niin paljon, kuin janottaa, ja ulkona pitää käyttää usein. Voi pientä! Mutta kipuja ei näytä olevan eikä minkään sortin alakuloisuutta, joten tilanne ei liene akuutti. Kviuh. 


Suihkun jälkeinen look (alla) saa huomenna väistyä, kun pidän juhlat noin 20-vuotissynttäreideni kunniaksi! Porukkaa on tulossa tupa täyteen, ohjelmassa on ongintaa, aasinhäntää,  pelejä ja leikkejä, kakkua ja muuta kivaa. Illemmalla sitten siirtynemme keskustan hellään huomaan. Tykkään aina tälläillä ja kehitellä teemoja juhlille, nyt on teemana prinsessa/prinssi, koska a) haluan pitää tiaraa ja b) carrie-hame kaipaa ulkoiluttamista ja c) alan jo hehkuttaa enkkukuninkaallisten tulevia juhlahumuja. Mahtavaa, aion perustaa kisakatsomon niitä häitä varten! Samanmoinen oli jo Vickanin ja Danielin hääpäivänä. Tällä kertaa ajattelin panostaa myös kermakakkuun ja vaaleanpunaiseen skumppaan <3 (Vaaleanpunaista skumppaa on tosin varattu jo huomisellekin, nams!)


Ihanaa viikonloppua! Tehobiisi tulee tässä: http://www.youtube.com/watch?v=98WtmW-lfeE

6.4.2011

Joko ne pussaa? Ja muut inspiraation lähteet.

Kaikista rakkaustarinoista ihanimpia ovat tuskastuttavan raadolliset tarinat. Katsoin tänään päivällä Beatrix Potterista kertovan elokuvan, ja voi sentään miten jännittikään! Saavatko ne toisensa, milloin ne saavat toisensa ja kuinka traagista, he menettivät toisensa. Toinen lempijännitykseni aihe on keskiviikkoisin tv:stä tuleva Pirunpelto, jossa pääparin jahkailu pussaamisen suhteen on yksi kantavimpia juonenkäänteitä. Tykkään muutenkin maalaiskomedioista ja -sarjoista näin tylsän värisen sään aikaan... Ne kun muistuttavat, että kohta on kesä, ja silloin on vihreää ja ihanaa :) Oi, tänään on taas se päivä!


Mitä rakkaustarinoiden ulkopuoliseen elämään tulee (paitsi että elän sellaisessa parhaillaan...), olen hakenut inspiraatiota erilaisilla metodeilla. Minulla toimii tavoitteiden kirjaaminen ylös ja unohtaminen sitten johonkin kansion nurkkaan. Seuraavan kerran kun niitä katsoo, huomaa suuren osan niistä jo olevan toteutunut tai ainakin lähempänä. Uskon, että ihminen alkaa alitajuisesti valintatilanteissa tehdä päätöksiä, jotka ohjaavat tavoitteiden suuntaan, kun vain tavoitteet on ensin tiedostanut.


Toinen hyvä keino omien haaveiden konkretisoimiseen on unelmakartan teko. Itse olen toteuttanut tätä niin, että olen kerännyt kauniiseen kenkälaatikkoon inspiroivia lehtileikkeitä, kuvia ja kertomuksia, henkilökuvia ja ajatuksia. Viimeisimmässä vaiheessa olen tehnyt tätä noin kolmen kuukauden ajan, repäissyt lehdestä minua erityisesti kiinnostaneen tai ajatuksia herättäneen jutun sen kummemmin siinä vaiheessa analysoimatta, mikä juuri siinä artikkelissa minua innosti. Kun sitten palasin tämän kasan luo ja aloin uudestaan käymään niitä läpi, yhtäläisyyksiä alkoi muodostua. Myönnettäköön, että joukossa oli muutamakuva vain TODELLA hyvännäköisten vaatteiden tai kenkien takia, mutta pointtina on, että kokonaiskuva alkoi hahmottua. Niistä aloin kasaamaan mind mappia, johon konkreettiset tavoitteet (ks. yllä) alkavat hahmottua. Annoin itselleni myös luvan kuvitella, mitä tekisin, jos aivan kaikki olisi mahdollista. Sitten unelman voi pilkkoa paloihin ja miettiä, mikä olisi mahdollista toteuttaa tänään? Mikä on ensimmäinen tarvittava askel kohti tavoitteen täyttymistä?


Jokaisessa tavoitelmassa on myös ei-niin-kivoja osia. Pitää joutua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, pitää ehkä joustaa jostain ja kiristää jostain toisaalta. Ne ovat vain realiteetteja, niiden ei passaa antaa hämätä. Olen kokenut hyväksi keinoksi nimetä itselleni porkkanoita, jotta jaksan kireämpien aikojen ohi ja selviän paremmin epämieluisista asioista. Tämän avulla on menty ällöt tentit läpi, soitettu pelottavalle työnantajalle tai selvitty muissa karikoissa.


Päiväunelmien täyteisiä kevätpäiviä kaikille!