Flunssa iski kiinni minuunkin ja kaktus muutti kurkkuuni asumaan pääsiäisen pyhien kunniaksi. Eipä valittamista sinänsä, että pitkään aikaan en olekaan sairastellut, mutta eihän tämä ikinä mitään erityistä herkkua ole. Lisäksi Saunalahti on päättänyt heittää kaikki käyttökatkoksensa peliin kerralla, eli muutamiin päiviin nettikään ei ole toiminut odotetulla varmuudella. Nyt sitten sain älynväläyksen ja muistin vanhan mokkula-ystäväni, jolla sain koneen verkoille taasen. Ja heti kirjoittamaan, pursuan burleskia!
Pitkäperjantaina suuntasimme siis Murun kanssa Wanhaan Satamaan burlesque-bileisiin. Menimme ajoissa, koska luotettavalta taholta kuultujen tietojen mukaan esitykset todella alkaisivat jo ysiltä. Siellähän me sitten, "jotain ihanaa ja punaista"-drinkkiemme kanssa täysissä tällingeissä hengailimme ja vietimme huisin hauskan illan! Olin katsomassa ensimmäistä kertaa burleskia, ja se oli ihanaa! Joskin ihastelun lomassa repeilin aika taidokkaasti joidenkin amiskanmäeltä satamaan valuneiden tyyppien ilmeille, kun esityksiä katsoessa tuntuivat silmät tippuvan päästä. Jotain rajaa! Nämä nyt ovat tyylikkäästi ja hyvällä maulla toteutettuja taiteellisia esityksiä! Tease more than strip!
Illan teeman innostama intouduimme Hyvänolonkeskuksestakin tutun luottokosmetologi Jennin kanssa keskustelemaan naisena olemisen mahtavuudesta! Kyllä olo on eritoista, kuin harmaavarpusella, kun vähän lisää silmiin säihkettä ja punaa huuliin! Ja ihanat kengät! Niillä vasta maailma valloitetaankin! Murukin osallistui keskusteluun naiskauneutta arvostavana osapuolena, ja kiitteli Jenniä hyvillään yhteistyömme tuloksista :) Tosin, myönnettäköön nyt minihuomautuksena, että tällä hetkellä olo ei ole erityisen säihkyvä, kun nenä on tukossa ja ainoa loistava kohta on nenän punainen pää... Mutta ei se mitään, tasoitan oloa katsomalla Burlesque-elokuvan ja haaveilemalla tanssiharrastuksesta.
Hyvänolonkeskuksesta mieleeni tulikin, että siskoni kävi kokeilemassa siellä luomukasvohoidon, ja kiitteli sitä maista taivaisiin. Pääsen itsekin testaamaan hoidon viikko vapun jälkeen. Erityisesti plussaa luomuudesta, sillä sain viime viikolla rakkaalta ystävältä synttärilahjaksi Marjoja ja maskaraa-kirjan (Noora Shingler -Kemikaalicoctail), jonka lukemisen jälkeen olen pitänyt kotona vallankumousta lisäaineita, parabeeneja ja alumiinia vastaan. Aaaargh, mitä kaikkea meihin kuulkaas lykätäänkään!
Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että minullakin (ja tiedän monia, monia!) on selittämättömiä vatsavaivoja, vaikka karppaan, en syö viljaa, en syö laktoosia, vältän sokeria jne jne (=olen ruokarajoittuneisuuden kävelevä mallilapsi). Olisiko syy lisäaineissa? En kyllä kovinkaan kauheasti käytä eineksiä, vaan enemmänkin vain semmoisia tuotteita, mistä näkee mitä ne ovat olleet eläessään. Mutta jokuhan on syynä siihen, että vatsa leikkii välillä rantapalloa, toimii milloin sattuu ja herkistelee milloin mistäkin. En vaan suostu uskomaan, että "sinulla nyt vaan on herkkä vatsa ja ärtynyt suoli, hei relaa vähän." Mutta yritän silti kaikkeni, ettei maidosta tarvitsisi kokonaan luopua, kuten Shingler suosittaa.
En myöskään haluaisi enää rajoittaa syömisiäni yhdelläkään uudella tavalla. Kyllähän sitä pelkkää kaalia kotioloissa syö, mutta vieraaksi meneminen on sitten vähän vaivalloista. Tosin, voin kai ajatella vähän vähemmän tiukkapipoisesti ja syödä kyläillessä sitä, mitä voin ja ehkä joskus joustaa vähän. Niinhän Paula Heinonekin tekee (joskaa en ihan kaikesta ole Heinosen kanssa samaa mieltä ravitsemusasioissa... Mikä käy toiselle, ei välttämättä käy toiselle). Eiköhän kuitenkin niin, että mikä on luonnollista ravintoa ihmiselle ilman kemikaalikuorrutusta, pätenee nykypäivänäkin ilman sen kummempaa stressailua.... No nyt tämä ravitsemuspohdiskeluksi. Taidan siirtyä leffan pariin parantelemaan, jotta vappuhulinoissa olisin taas iskussa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti