Kaikista rakkaustarinoista ihanimpia ovat tuskastuttavan raadolliset tarinat. Katsoin tänään päivällä Beatrix Potterista kertovan elokuvan, ja voi sentään miten jännittikään! Saavatko ne toisensa, milloin ne saavat toisensa ja kuinka traagista, he menettivät toisensa. Toinen lempijännitykseni aihe on keskiviikkoisin tv:stä tuleva Pirunpelto, jossa pääparin jahkailu pussaamisen suhteen on yksi kantavimpia juonenkäänteitä. Tykkään muutenkin maalaiskomedioista ja -sarjoista näin tylsän värisen sään aikaan... Ne kun muistuttavat, että kohta on kesä, ja silloin on vihreää ja ihanaa :) Oi, tänään on taas se päivä!
Mitä rakkaustarinoiden ulkopuoliseen elämään tulee (paitsi että elän sellaisessa parhaillaan...), olen hakenut inspiraatiota erilaisilla metodeilla. Minulla toimii tavoitteiden kirjaaminen ylös ja unohtaminen sitten johonkin kansion nurkkaan. Seuraavan kerran kun niitä katsoo, huomaa suuren osan niistä jo olevan toteutunut tai ainakin lähempänä. Uskon, että ihminen alkaa alitajuisesti valintatilanteissa tehdä päätöksiä, jotka ohjaavat tavoitteiden suuntaan, kun vain tavoitteet on ensin tiedostanut.
Toinen hyvä keino omien haaveiden konkretisoimiseen on unelmakartan teko. Itse olen toteuttanut tätä niin, että olen kerännyt kauniiseen kenkälaatikkoon inspiroivia lehtileikkeitä, kuvia ja kertomuksia, henkilökuvia ja ajatuksia. Viimeisimmässä vaiheessa olen tehnyt tätä noin kolmen kuukauden ajan, repäissyt lehdestä minua erityisesti kiinnostaneen tai ajatuksia herättäneen jutun sen kummemmin siinä vaiheessa analysoimatta, mikä juuri siinä artikkelissa minua innosti. Kun sitten palasin tämän kasan luo ja aloin uudestaan käymään niitä läpi, yhtäläisyyksiä alkoi muodostua. Myönnettäköön, että joukossa oli muutamakuva vain TODELLA hyvännäköisten vaatteiden tai kenkien takia, mutta pointtina on, että kokonaiskuva alkoi hahmottua. Niistä aloin kasaamaan mind mappia, johon konkreettiset tavoitteet (ks. yllä) alkavat hahmottua. Annoin itselleni myös luvan kuvitella, mitä tekisin, jos aivan kaikki olisi mahdollista. Sitten unelman voi pilkkoa paloihin ja miettiä, mikä olisi mahdollista toteuttaa tänään? Mikä on ensimmäinen tarvittava askel kohti tavoitteen täyttymistä?
Jokaisessa tavoitelmassa on myös ei-niin-kivoja osia. Pitää joutua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, pitää ehkä joustaa jostain ja kiristää jostain toisaalta. Ne ovat vain realiteetteja, niiden ei passaa antaa hämätä. Olen kokenut hyväksi keinoksi nimetä itselleni porkkanoita, jotta jaksan kireämpien aikojen ohi ja selviän paremmin epämieluisista asioista. Tämän avulla on menty ällöt tentit läpi, soitettu pelottavalle työnantajalle tai selvitty muissa karikoissa.
Päiväunelmien täyteisiä kevätpäiviä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti