Olemme siirtyneet villa Suvillan aikakauteen. Muutimme liki satavuotiaaseen paritalon puolikkaaseen kolmisen viikkoa sitten, emmekä halua muuttaa ikinä pois. Joka päivä olemme onnellisiä miljööstä, josta tulee hakematta mieleen Astrid Lindgrenin Melukylän lapset, ihanasta naapurustosta, kaakeliuuneista ja pihasta. Oi pihasta! Minusta on kuoriutunut puutarhahullu, joten jatkossa varmaan tulen täällä blogin puolellakin ihmettelemään jonkin kasvamista (näillä näkymin voin luvata ainakin rikkaruohoja) ja jonkin kasvamattomuutta (tällä hetkellä viinimarjapuska näyttää luovuttamisen merkkejä).
Toistaiseksi olen pitänyt pystyssä K-raudan puutarhapuolta innostuksen hurmassani. Mies on toistaiseksi melko innokkaasti nikkaroinnut milloin kasvilavaa ja milloin kehikkoa ohjeitteni mukaan. Tänään käytin tuntikaupalla aikaa suunnittelemalla kasvihuonetta, jonka hän minulle nikkaroi vanhoista 50-luvun ikkunoista. Kaikista laskuistani huolimatta (kyllä, käytin Pythagoraan lausetta ja laskinta, mutta sentään vaaleanpunaista paperia!) kylpyhuoneen remontti menee tänä viikonloppuna edelle (jostain kumman syystä ilman suihkua ei kuulemma ruveta kärvistelemään kovin montaa viikkoa :D). Siellä hän parhaillaankin purkaa seiniä niin, että ryskyy.
Minä edistän remonttia, minkä vauva antaa myöten. Se antaa hyvin myöten silloin, kun maalataan seinää vihreällä tai vaaleanpunaisella, mutta ei juuri yhtään silloin, kun pitäisi hioa tulevan vierashuoneen puupaneelista seinää. Tai näköjään kirjoittaa blogia... Jatkuu siis seuraavassa numerossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti