5.1.2011

SoMe

Sain hepulin ennen joulua, kun tajusin mitä SoMe-lyhennys tarkoittaa. Ja kyllä, käytän työssäni sosiaalisia medioita joka päivä. Ja kyllä, yritystä on jopa kehuttu niiden käytöstä. Perustelen myöhäisherännäisyyttä tukan värin lisäksi sillä, että suomen kieli on ihanaa, ja minua ärsyttää sanojen lyhentely. Tulee mieleen tekstarivallankumous kirjoitusasuissa. Suomalaiset, kanssaihmiset. Ei voi olla niin kiire, ettei ehdi kirjoittaa sanaa kokonaan. Pliis!

Jossain yrittämistä käsittelevässä lehdessä oli juttua siitä, että sosiaaliset mediat eivät korvaa henkilökohtaista kanssakäymistä. Olen oikein samaa mieltä! Virtuaalimaailman eittämättömistä eduista huolimatta uskon kuplan puhkeavan seuraavan 5 vuoden sisällä, ja niin kuin trendit yleensä aaltoilevat, vuorovaikutuksen tärkeys tullee korostumaan. Ympäristövastuun ja ympäristötehokkuuden kuitenkin huomioon ottaen etäasiakkuudet eivät tule kaikkein suosituimmiksi keinoiksi, vaan paikallisuus korostuu myös verkostoissa ja osaamisessa. Tällä lailla kirjoitin syksyn alkupuolella yhdessä tulevaisuusseminaarin aloitustehtävässä. Mitäpä mieltä olette?

Olen välillä väsynyt esimerkiksi facebookin luomaan sosiaaliseen paineeseen. Pitää olla läsnä usein, päivittää statusta ja jakaa pieniä tietoja itsestään maailmalle. Tietääkö kukaan siellä silti, millainen olen oíkeasti? Epäilen! Olen välillä ollut pikkuista vaille poistaa koko oman profiilini käytöstä, mutta sitten taas juttelen jonkun entisen opiskelukaverin kanssa tai katson naureskellen jonkin kuvia. Tarinankerronnan perinne siis elää vahvasti, nyt vain virtuaalisessa muodossa. Onko se nyt synneistä suurin taas? Eihän minun tarvitse sinne laittaa semmoisia asioita, joita en halua! Itsekritiikki ja virtuaalimaailman pitäminen käsivarrenmitan päässä auttavat kestämään sosiaalisia paineita.

If you want real piece of me, just call and we´ll talk.

Suunnitelmat huiman seikkailureissumme eteen ovat käynnistyneet. Asia tuntuu jo astetta realistisemmalta, huikeaa! Luin niinikään eräästä johtajuus-ym.lehdykästä (MISTÄ Huittisista niitä oikein sikiää?!) life coachista, joka kovasti suositteli pitämään elämän tasapainossa ja tekemään sitä mistä tykkää. Alkupeleissä, meillähän on tiettävästi tämä yksi elämä vain, ja sen on riitettävä. Mitä muistelet kuoleman hetkellä? Kukkaron/pankkitilin sisältöä, vai kaikkia kokemuksia mitä sait kokea ja keitä ihhmisiä tapasit? Niinpä.

Nyt laitan ainakin koneen kiinni ja lähden täyttämään liikunnan osuutta elämässä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti