Piirakkaa täysihoidolla

 Olipa eräänä päivänä karppaajalla mieletön mieliteko karjalanpiirakoihin. Ei hän ollut mieleltään tiukkis, mutta vilja aiheuttaa nykyisin mahanpuruja, niin piti keksiä vaihtoehtoisia tapoja. Karjalanpiirakoita ilman viljaa ja riisiä? Haaste oli heitetty, ja kun kerran lupasin, niin esittelen väkerryksen nyt tässä, vaikkei tämä mikään ruokablogi varsinaisesti olekaan. Onpahan vaan omanlaistaan luovuutta tämäkin.

Karpit karjalanpiirakat (tai savonpiirakat enemminkin): (10 kpl)

Taikina:
3 dl kylmää vettä
2 dl pellavarouhetta
2 dl mantelijauhetta

Täyte:
4 keskikokoista porkkanaa
pala lanttua
1/4 dl kermaa
1 kananmuna
voita

keitettyjä kananmunia
voita

Lisää ensin 2 dl:n vettä kuivat aineet. Lisää sitten viimeinen desi pikkuhiljaa, jotta saat oikean paksuuden (huomaa että pellavarouheet turpoavat!). Ota kädellä tai lusikalla taikinasta kökkösiä ja taputtele ne piirakoiksi uunipellille. Jätä reunukset paksummaksi (katso viereinen kuva), niin täyte pysyy paremmin. Paista 250 asteessa noin 10 min ennen täytteen lisäämistä.

Valmista täyte keittämällä juurekset kypsiksi niukassa vedessä. Soseuta massaksi (kaada ylimääräinen vesi pois ennen soseuttamista), ja lisää tilkka kermaa (ja halutessasi ripaus suolaa). Kun sose on melko jäähtynyttä, lisää raaka kananmuna  ja sekoita tasaiseksi. Annostele piirakkapohjien päälle runsaasti täytettä ja paista vielä uunissa (250 astetta) noin vartti. (Seuraile tilannetta).

.

Paistamisen jälkeen voitele piirakat sulalla voilla ja jätä pehmenemään hetkeksi leivinpaperin ja leivinliinan alle. Valmista sillä välin munavoi: Ota sopiva könttä voita, anna pehmetä huoneenlämmössä ja silppua siihen muutama kovaksi keitetty kananmuna ja ripaus ruohosipulia. Sekoita tarmokkaasti.

 Häädä samalla koiraa/miestä kimpustasi romehtimasta!

Meillä kokkaaminen on yleensä mukanvaa yhteistä tekemistä, kun Murullakin on ekana ammattina ravintola-alan koulutus.
Minä yleensä kokeilen reseptejä enemmän omasta päästä ja olen sillä tavalla luova, mutta se on myönnettävä, että rapatessa roiskuu... aina kokeilut eivät ole ihan kamalan onnistuneita.

Sitä vastoin, kun Muru innostuu kokkaamaan, ruoka on aina ihan mielettömän hyvää! Ihmettelen aina säännöllisin väliajoin, miten minä aina huseeraan keittiössä, kun pääsisin paljon helpommallakin? Varsinkin kun tiedän, miten mielellään Muru laittaa ruokaa.

Olen tullut siihen tulokseen, että kyse on tässäkin kontrollista; jotkut kontroilloi siivoten, jotkut sängyssä, jotkut juodessa... minä ilmeisesti kontrolleeraan keittiössä :D Ilmeisesti jollain tasolla yritän/koitan tehdä itsesäni korvaamattoman sillä tavalla, tiehän miehen sydämeen käy vatsan kautta, kuten olemme aiemmin huomanneet. Öööh... Eikö se niin mennytkään? NOT??

Kyllä minä järjellä tiedän, että olisin ihan riittävä ilman ruokaa aina valmiina ja kämppää suht siivottuna. Pitäisikö opetella tähän ajatukseen myös käytännön tasolla? Voisi edistää tätä mun hyvinvoinnin edistämistäni... Poissulkematta tietenkään sitä, että vilpittömästi tykkään puuhata!!!

Noh, summa summarum. Eilen olisin voinut pyykätä, siivota, tehdä ruokaa, lenkittää koiran ja tehdä jotain kehittävää, mutta sen sijaan leivoin piirakoita, käytin koiran ja lähdin ihan yksin elokuviin Kuvakukkoon katsomaan Täysihoidon. Virkistävää, joskin jännittävää henkisellä tasolla, se kun oli ihan eka kerta ikinä yksin elokuvissa.

Mitä piirakoihin tulee, niin eihän ne tietysti perinteisiltä karjalanpiirakoilta maistuneet, maku oli lähellä porkkanapiirakan makua. Maistuivat kuitenkin tosi hyviltä, ja kaikki kymmenen kappaletta ovat tähän mennessä syöty!