Elämäämme kohdannut kylmyys vie pukeutumiselta kaiken viehkeyden. Tuntuu, että kun lähden kotoota, näytän aina samalta: punaiselta Michelinukolta. Ihana auringonpaiste ulkona lupailee jo kevättä, mutta ei se vielä ihan älyttömästi lohduta, kun ensimmäinen ajatus ulos mennessä on "herran pieksut, miten jäätävää!". Ei äärimmäisen fäbylöösiä, sanoisin.
Eipä hätä silti ole tämän näköinen, voi sitä hullutella pakkasillakin :D Appiukon ystävällisesti (?) lahjoittama karvahattu on herättänyt hilpeyttä nurkissamme nyt joulusta saakka. Hän oli katsonut kaduilla ja "jossain huippumuotiohjelmasta", että nuoriso käyttää nyt karvahattuja, ja siitäpä innostuneena hän karvoi susiturkista tehdyn vanhan hatun rakkaille jälkeläisilleen käytettäväksi.
Kuten sanottua, olen ottanut reuhkasta mittaa nyt jonkin aikaa, ja todettuani karvahattumuodin pitävän paikkansa (käytännöllinen muoti, pakko sanoa!), vedin lakin suurin odotuksin päähäni. Tarkoituksena oli aloittaa käytön testisarja tositoimissa. En millään muotoa kannata aitojen turkisten tarhausta, ja henkinen kynnys hatun päähänvetämiseen oli melko tiukka, vaikken muuten millään muotoa vegaani olekaan. Lopulta ajattelin, että appiukon isoisän jostain kalliilla ostaman turkiksen alkuperäistä omistajaa pohdintoni eivät paljon lohduta soilla ja saloilla jolkutellessaan. Menköön siis tämän kerran.
Muru piirteli tietokoneilla jotain talomallinnuksia, kun hehkeästi astelin tuomarin arvioitavaksi. Mestarillisesti hän tukahdutti selvästi esiin pyrkivän naurunpulppuilun, mutta seuraava kommentti kertoi kaiken:
"Terve, turjake!". No kiitos vaan, pidä hattu hyvänäsi. *ärrin murrin*
Srn verran kiinnosti kuitenkin, että laitoin pimeän turvin lakin alias turjakkeen päähäni iltakävelylle koiran kanssa. Kiertelin varmuuden vuoksi hiljaisia seutuja, joissa ei paljon vastaantulijoita pyörinyt. Hattu oli ehdottoman lämmin, se on myönnettävä, eivätkä vastaantulleet henkilöt kiinnittäneet hattuun minkäänmoista erityishuomiota. Is it just me, then?
Hatusta tulee jotenkin mieleen Sinkkiksien Carrien turkki eka tuotantokaudella, kun se oli vielä vähemmän varakas ja omisti vaan sen yhden lämpimän takin. Käytännöllistä köyhäilyä sinänsä, että lämpimän takin alla voi sitten käyttää astetta hehkeämpiä mekkoja kylmälläkin (Nelliinan ajatukset villaa päälle, hörhelöä alle-mentaliteetistä lienevät paikallaan talvisin...).
Oli niin tai näin, aamulla turjake jäi hyllylle, en ihan valoisan aikaan tunne oloa kotoisaksi se päässä. Johan se kolmen viikon päähän on luvannut alle -20 astetta... Sitä odotellessa levylautasella Samuli Edelmannin Ihana valo ja aurinko :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti