...Ja myös omaan hyvinvointiini. Rasvasota, raakaravinto, kasvisyönti, detox, fitness-ruokavalio, ruuansulatusjugurtti ja ummetuslääke pyörivät jatkuvasti otsikoissa, mainoksissa, puheissa ja huhuissa. Mitä se kertoo yhteiskunnasta. IHMISET VOIVAT HUONOSTI myös mahaltaan! On kummallista, miten lihavuus valtaa maan toisensa jälkeen vaikka ruokasuosituksia rukataan "terveellisemmäksi" koko ajan. Minä en tässä vaiheessa ala ottaa kantaa siihen, mikä ruokavalioista on ihmiselle parhaaksi, mutta mitä ravintoon tulee, uskon yhteen asiaan: mikään pitkälle käsitelty ei voi olla hyväksi!
Ihmisen kroppa ei ole niin merkittävästi muuttunut viime vuosituhansien aikana, että sille olisi luonnollisinta käyttää ravinnokseen synteettisiä aineksia, margariineja, säilöntäaineita, eineksiä eikä varsinkaan rasvattomia tuotteita.
Eri ihmiset kokevat erityisruokavalioiden parantavan oloaan huomattavasti. Luulen, että osaltaan syynä on valinnan vaikeuden helpottuminen; tiettyjä aineksia on helppo välttää kiellon perusteella, tulee joku roti siihen syömiseen. Lisäksi tärkeään osaan noussee ruuan alkuperäisyys; esimerkiksi karppaukselle ja raakaravinnolle on yhteistä ideologia, jossa ravinto on mahdollisimman puhdasta, alkuperäistä ja käsittelemätöntä. Uskon, että syy parempaan oloon löytyy juurikin näiltä alkulähteiltä!
Karppaus on minun valintani useastakin syystä, päällimmäisenä koska se tuntuu sopivan minulle hyvin. Myös mies tykkää, toisin kuin aikoinaan kasvissyöjänä ollessani (vaikkakaan kyse ei ole samasta miehestä, tosin). Tie nykyisen Murun sydämeen taisi kulkea viimeistään siinä vaiheessa, kun ekana yhteisenä aamuna latasin aamiaispöytään tiriseviä pekoneja ja kermamunakasta (joka sittemmin vakiintui arkiruokiimme nimellä "tiemiehensydämeen"-munakas), ja kerroin näiden olevan normisettiä :) On ainakin helppoa, kun ei tarvitse toisen erityisruokavalion takia tehdä monia eri ruokia kotosalla.
Karppaajakin herkuttelee (vaikka oikeastaan kaikki ruuat ovat mielettömän hyviä aitojen raaka-aineiden takia), ja koska olen aina tykännyt kauheasti leipomisesta, on pitänyt kehitellä viljattomia ja sokerittomia reseptejä. Nämä käyvät siis myös keliaakikoille, vilja-allergikoille, diabeetikoille (ja lidlin maitotuotteista tehtynä myös laktoosi-intolerantikoille, jollainen myös olen itse).
Karpit cup caket
125 g tummaa suklaata (itse käytin 86 %)
n. 80 g voita
3 kananmunaa
(ripaus chiliä)
kuivattuja karpaloita
Sulata suklaa ja voi liedellä miedolla lämmöllä ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä ihan pieni hetki, jonka jälkeen lisää munat yksi kerrallaan ja sekoita, kunnes seos on kiiltävää ja tasaista. Jaa muffinssivuoksiin (jätä kohoamisvaraa hiukan!) ja paista 200 asteisessa uunissa muutama minuutti (noin 3 min, saa jäädä reilusti löysäksi keskeltä!).
Vatkaa kunnon kermavaahto (ei mitään kevytkermoja) ja pursota hiukan jäähtyneiden cup cakejen päälle. Voit koristella esim kuivatuilla karpaloilla. Perusohjetta voi muunnella niin paljon kuin sielu sietää, oon tehnyt ainakin lisäämällä taikinaan marjoja/pähkinärouhetta/raastettua inkivääriä/hunajaa/omppua jne jne...
*Maiskis*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti