On kerrottava pikapikaa uudesta Kuopiolaisesta kirpputorista, jonne eksyin tänään töistä tullessa. Huomasin kadulla kyltin, ja ikuisena aarteenmetsästäjänä lähdin jäljittämään. Muutaman kulman, parien rappusten ja oven jälkeen löysin kerrostalon kerhohuoneeseen, jonne asukkaat ovat vapaaehtoisvoimin virittäneet pysyvän kirppiksen! Kirppari on auki noin joka toinen viikko, tai jos pitäjillä on muuten tylsää. Aukiolosta ilmoitetaan vain kyltillä lähikadulla, mutta jos sattuu onnekkaaseen aikaan menemään ohi, niin kannattaa kyllä poiketa! Osoite on Pohjolankatu 22 B, kerhohuone.
Tavara oli tosi hyvälaatuista ja järjestyksessä. Eikä mitään pelkkiä mummojen kuteita, vaan ihan nuorten vaatteita, asusteita, kenkiä, kirjoja jne. Se on sanottava, että vaatteet olivat hyväkuntoisia (niillä on ihan säännöt siellä keskenään, mimmoisia saa tuoda) ja edullisia, kun voittoa ei ole tarkoitus tehdä. Löysin kivan virkatun pinkin jakun, josta saa vaikka huivin kanssa tai näyttävällä korulla kivan lämmikkeen vaikka töihin. Ja sitten, aarteista aartein ihanuus: posliilinen kultareunainen teekannu, jossa on muutama pinkki kukkanen <3. Juuri passelin niihin hetkiin, kun elämä potkii päähän. Tai niihin, kun olo on niin hattara ja prinsessainen, ettei teen tarjoileminen mistään muusta tulisi mieleenkään!
Miehen mielestä kultareunaiset astiat ovat ihan ok, mutta hienoista kritisointia aiheuttaa niiden käsintiskattavuus. Kumma juttu kuulemma, kun meillä ei ennen ollut astianpesukonetta, niin oli kyllä pesunkestävää lautasta ja kuppia, mutta kun Lady tuli taloon, niin johan alkoi kultaista kuppia ilmestyä riveihin. Hmm... no, käsintiskauksen jaloa taitoa on hyvä pitää yllä :D
Ladystä tuli mieleen kaverin vuokraheppa, jota kävin moikkaamassa vähän aikaa sitten. Pääsin selkäänkin, ja kuka väittää, ettei ratsastus ole urheilua, on niin totaalisen väärässä! Tamma oli kuitenkin oikein kiltti ja yhteistyökykyinen. Ilta ei tehnyt yhtään hyvää heppakuumeelleni, joka puskee aina välillä päälle! No kuvia voi katsella ja varmaan pääsen Ladyakin rapsuttelemaan aina silloin tällöin.
Kuvat on otettu ratsastelun jälkeen, joten huomata sopii erityisesti punainen nenä ja leveä hymy naamalla :D Kerran heppatyttö, aina heppatyttö. Eihän siitä mihinkään pääse... Vai onko muita kokemuksia?
Loppuun vielä kuva Rolfyn huippuhuvista, jugurttipurkin jämien nuoleskelusta. Tyyppi on aina umpsukkeluksissa jugurttipurkissa ja naama ja irokeesi valkoisena... Mutta ah niin iloinen koira sen jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti